SE ON PERKELE!

Perkele muutti taloon 10.7, tasan 7 viikon ikäisenä. Olin jo jonkin aikaa pähkäillyt pentua ja käynyt kyseistä pentua ihmettelemässä. Pentu haettiin Hellraiserilta, emä on Hellraiser Mirka ja uros Sasko Vom Weinbergblick.

Olin jo aikoja sitten päättänyt, että nimeän koirani suomalisten Jumalien mukaan, Perkele tuli mieleen sitten ensimmäisenä. Olisiko seuraava sitten Ahti tai Tapio...?

En osaa vielä sanoa pennusta muutako että on söpö. Ei arka, jos näkee jotain pelottavaa jää vaan tuijottaa sitä. Itsepäinen myös. Ei kovin minun perään kerta karkaa helpostin omille teille. Aluksi ei kovin ahnekaan ollut, oliko sitten syy siihen uusi koti. Nyt syö hyvin. Tottista ja peltoa ollaan tehty melkeen joka ruualla. Kiposta ruokaa ei kovin usein pentu ole saannut. Saalistaa ihan kivastin rättiäkin. Vähän turhan äänekäs ehkä, mutta ei varmastin tule ongelma olemaan.
Innolla odotan millainen harrastuskaveri tästä kasvaa minulle.

Kalajoen jälkikoe

Hornan jälkikoe 15.6 Kalajoella jäi tottiksesta kiinni.
Tottis 68 pistettä... Yritin auttaa Hornaa mahdollisimman paljon ja tehdä siittä mahdollisimman rentoa. Se menee niin epävarmaksi tuollaisissa tilanteissa. Olen yrittänyt treenata tottista eri kentillä ja mahdollisimman kokeenomaisestin, että tulisi sitä varmuutta koiralle kokeisiin. Ei saa noin olla, että jos yksi liike menee pilalle niin pisteet eivät riitä tulokseen.

Seuraamisen pysyi jotenkin edes kasassa.
Jättöliikeet meni taas miten meni.
Luoksetulon tekee niin, kuin treeneissä.
Hornan lemppari noudot olivat muuten hyvät mutta estenoudossa tuli hypyn kautta takaisin. Tämä riitti että emme saanneet 70 pistettä.
Eteenmeno, oli hyvässä vietissä mutta eteni sen pari metriä.
Paikalla makuun istui. Ei pysty oleen maassa tuosamielentilassa.

Jana meni todella huonostin, mutta kepit nousivat. Jälki oli mielenkiintoinen ja ennen kaikkea opettavainen itselle. Horna ajoi ehkä parhaan jäljen ikinä. 3 ja 4 kepin välillä koira nosti pään ylös ja nuuhkaisi, jatkoi matkaa ja uudestaan teki sen. Ihmettelin, että minkä eläimen se on paikallistanut. Sitten se pysähtyi ja jäi tuijottaa ihmistä joka oli kyykyssä ja kaiveli jotain.
Mieleen ei tullut kysyä että mitä sielä teki, kun vitutus oli niin armoton.
Mitä se minun jäljellä tekee ja miksei koira jatka jäljestämistä?
Koira jatkoi ja teki nätin 90 asteen kulman siittä mistä ukko oli kävellyt, enhän voinut koiraa pois sieltä kutsua kerta en tiennyt meneekö jälki siittä. Horna jäljesti ukon autolle ja haukkui ukkoa pariin kertaan. Vein sen siihen kohtaan missä oltiin, kun näki häiritsiämme. Koira lähti epävarmastin jäljestämään ja meni yli siittä mistä ukko oli lompsinut. Ajoi jonkin matkaa ja neljäs keppi löytyi! Pääsin vahvistamaan koiraa kepistä ja jäljestys jatkui loppuun astin.
Tästä opin sen että Hornanhan pitää jäljellä muuteskin päästä kaikki jännittävät asiat katsomaan ja toteamaan vaarattomiksi niin miksen heti antanut sen käydä äijää katsomassa?! Tyhmä minä.

Esineruudusta löytyi vain yksi esine. Oli jo tuosa vaiheessa niin loppu ettei vähäinen vietti kantanut sitä enään.

Tiedänpä mitä treenaan sen kanssa.