Nollaputki jatkuu etana koiran kanssa!

Perjantaina olimme Kannuksessa Rallyilemässä. Viimeinen alokasluokan kisa.
Rally tokosta jäi vähän valju tunne, sellainen ettei mitään ollut saanut aikaseksi. Molemmat koirat saivat RTK1 tuloksen mutta kuiteskaan se ei itsellä tuntunut miltään.
Pähkäilin sitä miksi näin, kait se siittä johtuu kun en lajia treenaa. Jos en treenaa niin enhän mitään oikeen ole saavuttanutkaan. Ehkä tämä laji antaa itselle joskus jotain haastettakin, ylemmissä luokissa kenties.
Muistin radan ihan ok ja koirat toimi ok. Ainut virhe oli siinä tullut, kun eteen piti koira kutsua niin polvella ohjasin sen siihen ja siittä kosketus.
Emme sijoittuneet mutta onko sillä väliä, kun en kerta edes lajia treenaa. Ylemissä luokissa voin jopa sijoittua, koska koirakoita vähemmän.
Dexteri otti 81 pisteitä ja Horna 89 p.

Lauantaina agilityt Seinäjoella meni Dexterin kanssa hyvin mutta Horna, Horna... Taas jäi niin pienestä kiinni, omia mokia. Jännitän kait sitten niin paljon, kun sitä viimeistä tavoitellaan.

Horna tosiaan otti ensimmäiseltä radalta kiellon puomille. Leikkasin putken edestä mutten varmistanut vaihtoiko Hornis puolen ja vedin itse sen puomin ohi tyhmyyttäni. Vauhtia oli hyvin ja varmistin hyvin ettei se löytänyt yhtään putkea. Hyvä rata muuten.
Toiselta radalta puomin alastulo, hyvä rata muuten. Puomin alastulolla suora näköyhteys putkeen ja sitä yritin varmistaa. Arvoitukseksi jäi vain, että meninkö itse vetämään sen alas vai hyppäsikö pois vaikka estelinkin.

Dexterin nollaputki jatkui, tuplanollat otti ensimmäisissä kolmosen kisoissa. Ainut mikä vähän jarruttaa meidän agility uraa on se, että Dex on liian hidas. Molemmista radoista aika virhe, oli 7 ja 5. Siis kisaamme niin kauvan kuin Dex tykkää touhusta. Voi olla, että vain ens vuoden enään. Alkaahan sillä ikääkin oleen ja lajit ei Dexterillä ihan heti lopu kesken.

Nämä taitavat olla tämän vuoden viimeiset kisat meille.

Taas niin lähellä

Joo nolla-voitto tuli taaskin... Hyppäri nolla... Meillä alkaa oleen kirjassa jo monta nollaa mutta ykkösluokassa vieläkin matkustetaan.

Seuraava rata olikin hylsy. Parin ensimmäissen esteen jälkeen alkoi alamäki, sen jälkeen aloin kääntää taas koiraa niin, että rima tippui. Sitten olikin peli jo menetetty. Tästä radalta opin sen, että olisi ollut todella kätevä, jos koira olisi osannut leikkauksen takaa kontaktille. Sellaista pitää alkaa treenaamaan.

Viimeiseltä radalta tulikin sitten 5 virhepistettä. Keppi syöttö oli hankala ja itse sohin siinä vielä niin että meni väärään välii. Pitää Hornalle opettaa se että osaa itsenäiestin kepeille mennä jos en kerkeä sitä sinne viemään. Tuollaisissa radoissa siittä paljon apua.

Treenit jatkuvat siis vieläkin. Lähellähän ne nollat ovat mutta eiköhän ne sieltä irtoa, kun saadan perusasiat kuntoon.

Tuplaa pukkaa!!

Tämä on varmaan niitä ainut kertaisia hetkiä Dexterin kanssa mutta viime viikonloppuna tehtiin tupla-nolla ja Dex nousi 3-luokkaan!

Ensimmäinen rata oli todella hankala mutta enimmäkseen kaatui minun tyhmiin ohjausyrityksiin.
Hyppyrata tuntui jo rataan tutustumisessa itselle hyvälle, ohjaus meni nappiin ja ensimmäinen nolla Dexille.
Viimeinen rata oli suurinpiirtein ensimmäisen rata väärin päin. Hankala mutta ajattelin, että olemme jo kerran sitä kokeilleet niin nyt teemme nollan. Nollahan sieltä tuli ja serti.
Radalla oli pöytäkin, ihmettelin itsekseni miksi sitä tulee niin vähän treenattua, se siis radoille mukaan kun treenataan...

Hornalle myös nolla mutta se tuli hyppyradalta, meillä jo sieltä nolla niin emme nousseet.
Eka rata oli niiiin lähellä että olisi nolla ollut, toisiksi viimeisellä esteellä Horna bongasi putken... Sen jälkeen Horna etsikin niitä putkia. Ei tarvinnut edes putken suu olla vaan riitti, että putki oli jossain päin rataa.
Tästä olemme nyt tämän viikon keskusteelleet treeneissä, että mennäänkö niihin putkiin vai ei... Lauantaina menemme Hornan kanssa Seinäjoelle nolla-jahtiin. Dexterin startit peruin koska sunnuntaina vasta olisi 3-luokka ollut. Ehkä me vielä 3-luokassa Dexin kanssa tälle vuotta starttaamme.

Näpäytys itselle

Viikonloppuna oltiin Oulussa rally tokoilemassa. Treenattu on lajia sen verran mitä nyt jotain täyskäännöksiä tottiksen lomassa. Siis ei erikoisemmin... Rally toko sinäänsähän on pojille ihan helppoa. Jotenkin sitten itse ajattelin kisoissa, kun koirat sen osaa niin eihän minun tarvi rataan tutustua erikoisemmin.
Koirat tekivät justiinsa niin, kun käskin mutta en itse sitten muistanut miten rata meni. Ihan turhia pistevähennyksiä otin tuon takia. En muista kylttejä ulkoa, koska en treenaa niitä koskaan. En kisoissa sitten edes kunnolla rataa opetellut, vaikka aikaa minulla olisi hyvin ollut.
Jännitin ihan hulluna riittääkö meidän pisteet tulokseen, koska rally tokossa ei heti suorituksen jälkeen saa pisteitä tietää. Olisi se suoraan sanottuna vituttanut ja paljon, jos olisin Ouluun saakka ajanut ja itse pilannut koirien suoritukset. Tästä oppineena luen kylttejä ennen seuraavaa koetta ja kisapaikalla tutustun kunnolla rataan...

Itse suoritukset meni molemmilta hyvin. Dexteri sai 96 pistettä ja Horna 87, plus Horna oli tuomarin suosikki! Meidän suoritus näytti kuulemma mukavalta ja mukavaahan meillä oli.

Hyvän opetuksen sain siittä, että kannattaa panostaa siihen radan opetteluun...

Onnistuneet kisat ilman tulosta!

Taas tämä blogin päivittäminen tapahtuu ajallaan minulta... Vuoden viimeiset pk-kisat menivät todella kivastin, vaikka tulosta ei tullutkaan niin jäi todella hyvä fiilis. Kävimme Lapualla 12.10 hakuilemassa.

Haku oli aikaslailla sitä mitä koiralta toivonkin, se meni sinne minne näytin. Eteni suoraan ja tarpeeksi syvälle, pari korjausta jouduin tekemään. Hyvällä temmolla etenimme koko alueen ja oma ohjaaminen oli helppoa ja selkeää.
Ensimmäinen ukko löytyi noin 200 metrin kohdalla ja viimeinen löytyi noin 300 m. Ensimmäinen ilmaisu 10 pistettä ja seuraava 9 pistettä.
Ensimmäinen ukko jäi meiltä minun kokemattomuuden takia. Yhtään ei tullut ja en tajunnut, että tällaisessa tilanteessa voisin tiheemmin koiraa pistottaa. Dex kuitenkin kestäisi tiheämmänkin pistottamisen. Dexteri teki syvän piston mutta ei edennyt tarpeeksi saadakseen hajua ja teki jännän silmukan maalimiehen kohdalla. Koira ei yksinkertaisestin saanut hajua maalimiehestä. Itse taas luulin sen edenneen tarpeeksi syvälle, koska en seurannut takamerkkejä. Silmämääräisestin vaan arvioin koiran edenneen tarpeeksi syvälle.
Tämä ei jäänyt yhtään itseä kaiveleen ja tykkäsin koiran työskennelleen todella hyvin. Pisteitä tuli 121.

Esineruutu meni todella hyvin. Sain koiran vietyä ruutuun niin ettei se kerennyt keräämään ylinmääräistä energiaa. Lähetinkin sen vähän puolihuolimattomastin ruutuun. Näin ruudusta ei tullut sitä normaalia urheiluruutua vaan koira lähti hissukseen työskentelemään, ehkä vähän liiankin laiskastin. Se tosin ei haittaa kerta sillä urheiluruudulla emme pisteitä saa ikinä tarpeeksi, koska esineet eivät nouse ylös. Hitaalla työskentelyllä koira tuo kaikki 3 esinettä.
Taaskin tässä mokasin, kun ihmettelin lähetyksessä miksei koira istu. Lähetin sen sitten seisomasta ruutuun. Syy istumattomuudelle löytyi, että raasulla oli paskahätä. Koira lähti samantien paskalle ja tämän jälkeen lähti itsenäisestin etsimään "romuja".
Pisteitä 27 pistettä.

Kun maastopisteet eivät tulokseen riittäneet keskeytin Dexterin suorituksen. Vaihdoin Hornan nolla-koiraksi tottikseen. Sain otettua sille voittajaluokan tottiksen, pääsin palkkaamaan sitä nameilla ja puuttumaan sen tekemisiin. Siis täydellistä! Sain kisanomaisen treenin Hornalle.
Aloitimme paikkamakuulla ja Hornahan nousi heti istumaan. Menin koiran luokse ja toruin sen hiljaa ettemme toisten suoritusta häiritse ja käskin sen maahan. Tämän jälkeen koira pysyi hyvin maassa koko suorituksen ajan.
Seuraamisessa koira oli taas huonossa vireessä, se nousi ampumisessa. Istumisessa pääsin puuttumaan, kun ei meinannut istua. Henkilöryhmässä meni todella epävarmaksi ja alkoi jätättämään. Käskin sen kuitenkin istumaan ja pääsin palkkaan ryhmässä sitä.
Liikeestä istuminen meni ihan ok.
Liikeestä maahanmenoon tarvi kaksoiskäskyn. Luoske tuli todella kivastin.
Seisomisen teki ihan jees ja luoksettulo oli ihan kiva.
Nouto oli hyvä. Tässä kohdalla koira alkoi nousemaan.
Estenouto oli ihan kiva muuten mutta hipaisi estettä takasin tulessa.
Estenouto oli muuten kiva mutta pelästyin Hornan tipahtavan esteeltä, kun tuli niin vinostin esteelle ja horjahti.
Eteenmeno oli hyvä. Hornis patoi liikettä heti merkin saatuaan. Eteni suoraan ja meni maahan.

Kaiken kaikkiaan loistava päivä. Maastosta jäi sellainen fiilis, että kyllä niitä ykkösiä vielä sieltä tulee. Pitää nyt ylläpitää vain hakua Dexterille ja harjoitella sitä oikeaa mielentilaa esinerutkuun koiralle ja opetella itse viemään se ruutuun niin ettei pääse kierroksia keräämään. Hornalle tottis oli kyllä opettavainen.
Omaan hampaan koloon jäi vaan sellainen fiilis, että saammeko koskaan Hornan tottista kuntoon... Voitammeko sen epävarmuuden niin, että koira pystyy toimimaan kokeissa... Meillä nyt talvi aikaa työstää tottista kevään kokeisiin ja toivottavastin pääsisimme eteenpäin tuosa asiassa.

Ei onnistunut...

Ipo koe oli ja meni. Tornioon astin lähdimme kokeilemaan puremista, hupireissu samalla. Tuliaisina ei kuiteskaan IPO3 tulosta mutta kokemusta itsellä enemmän. En muita kokeita näin paljoa jännitä. Omalla jännittämisellä koiran suoritustakin pilasin osaksi.

Jälki meni aika hyvin. Ilmaisut olivat tällä kertaa hukassa. Sain koiran rauhoitettua lähdössä, tutki paalun ja alkoi jäljestämään rauhallisestin. Pelto oli todella hyvä, lyhyt heinä. Kerran taisi ennen ensimmäistä esinettä tehdä tarkistus mutkan jäjen päältä, ei tosin suurta. Esineellä pysähtyi ja katsoi minua ja esinettä aikansa. Komensin sen maahan. Tein näin koska tiesin, että olisi seuraavillakin esineillä ollut sama juttu, sai vahvistuksen tähän. Esineen jälkeen vähän rauhaton mutta alkoi taas jäljestämään hyvin. Kulmassa säheltäen mutta aloitti todella hyvän jäljestämisen sen jälkeen. Seuraava kulma olikin sitten sellaista kuraa, pelkäsin, että meni yli liinan mitan jäljeltä pois. Löysi takaisin hyvään jälki rytmiin ja saapui esineelle, sen RAVISTI ja ilmaisi maahan menemällä pienen pohdinnan jälkeen. Jatkoi taas jäljestämistä. Kulman nappasi aika hyvin mutta tuon lyhyen suoran jäljesti selvästin huonommin, kuin aikasemmat kulmaan astin. Kulman jälkeen rauhoittui taas jäljestämään esineelle astin. Otti taas esineen suuhun ja pohtimisen jälkeen meni maahan. Tästä taiteilusta pisteitä 77. Selvästin parempaa jäljestämistä kuin viime kokeessa, työtä on kuiteskin vielä hyvään suoritukseen.

Tottis... Se meidän tämän kokeen kompastuskivi. Häiriötä oli enemmän kuin Dex pystyi kestämään ja olihan koira huonossa vireessäkin jälleen.
Alku oli jo niin sekava, itse aiheutin sen jännittämällä. Olisin paljon määrätietoisemmin voinut tuoda sen kentälle. Tästähän tämä riemu sitten alkoi.
Seuraaminen oli taas sitä ihme vouhotusta.
Istumisen teki mutta jäi puoli-istuvaan asentoon.
Ennen liikkeestä maahan menoa kentälle juoksi toinen koira, tämän Dexteri olisi mielellään popsinut suuhunsa... Tästä jotenkin selvittiin ja liikettä alettiin suorittaan. Maahan meni todella huonostin, taisi kaksoiskäsky olla. Luoksetulossa ei yhtään jarruttanut ja paineli minun ohitse.
Liikeestä seisominen, otti asennon hyvin mutta hiippaili perässä. Luokse tuli taas reippaastin ohi ja suoraan sivulle.
Tasamaanouto, haki mutta juoksi taas ohitseni ja luovutti vinoon. Tässä vaiheessa alkoi kentän reunalla olemaan häiriö jo niin paha ettei Dexteri keskittynyt yhtään. Koulutuksessahan vika on, jos koira ei voi häiriössä toimia. Harvemmin kentän reunalla meillä vain on huutavia lapsia ollut ja autot niin lähellä. Enpä usko, vaikka näitä häiriöitä ei olisikaan ollut että se meidän tulosta paljoa paremmaksi olisi tehnyt. Tästä oppiksi itselle, että pitää häiriötä harjoitella vielä enemmän.
Hyppynouto, hyppäsi, haki mutta katseli häiriötä ja kiersi takaisin. Ei tuonnut eteen kapulaa.
Estenouto, lähti hakemaan esinettä mutta häiriö taas pilasi sen suoritusta sillä mitalla että ei tuonnut ollenkaan esinettä minulle. Sain käskyttää sen tuomaan esineen.
Joka noutoa edelsi se ettei istunut, kun kalikan heitin ja ennakoi.
Eteen lähettäminen oli sentäs sitä Dexterin normaalia suoritusta.
Paikallamakaamisessa ryömi ja nousi istumaan.
Pisteet 55, tästä oppineena häiriötreeniä, paremmin tuoda koira kentälle ja hiukan sitä hyvää onneakin, että koira olisi siinä hyvässä mielentilassa.

C-osa meni silleen hyvin, että koira teki mitä pitkikin. Hallinta oli suurin onglema mikä ei yllätyksenä tullut. Otteet olivat hyvät mutta putosivat kuulemma, pitkään liikkeeseen jarrutti enemmän, kuin treeneissä.
Piilonkierroissa meinasi omille teille aluksi lähteä mutta käskyllä palasi hyvin sivulle. Piilot kiersi kaikki, pari hivenen löysästin. Haukkumaan alkoi, kun mokken löysi. Ei samanlainen haukku, kuin treeneissä, vilkuili tuomaria ja oli katkonainen. Tuli hyvin luokse kutsuessa. Hallinta pakopaikalle oli mitä oli, siittä maahan ja malttoi olla siinä.
Pakoon lähti hyvin, ensimmäisellä irrotuksella itse yritin nähtävästin pilata koiran suorituksen... En muistanut antaa kiinni-käskyä paossa, irrotuskäskyä en muistanut antaa?? Tästä paniikissa rääkäisin jotain ja koirahan ei siihen reakoinut niin annnoin kunnon käskyn heti perään... Kumma kun jännitin koetta vieläkin vaikka tulokseen ei enään mahdollisuutta. Seuraavan irrotuksen teki hyvin. Selkäkuljetuksessa en tajunnut sanoa mokkelle liikkeelle lähtöä, ihmettelin vain mitä se seisoo siinä... Koko kuljetuksen ajan koira yritti edistää, pienellä hidastamisella korjasi hyvin sivulle. Kiinni meni hyvin ja irrotti. Siittä sivukuljetukseen, esti maalimiestä ja nakersi hihaa vähäsen. Ei niin pahoin sentään kuin aikasimmissa kokeissa. Pitkään liikkeeseen lähti ihan hyvin, kuljetuksissa kuormittui, erillainen kuljetus tapa kuin Jannella. Malttoi irrottaa kuitenkin ja sivukuljetus meni taas mokkea estäessä.
Tästä temppuilusta 73 pistettä, ei mitkään huikeat pisteet mutta olisivat riittäneet tulokseen.

Suuret kiitokset Jannelle, kun on jaksanut meidän temppuilua katsoa. Katsotaan mennäänkö yrittämään vielä tulosta.

Hirvikoira!

Viime viikonloppuna Dexteri kävi nuuskimassa Mejäkokeessa AVO2 tuloksen pisteillä 37. Oli ainut ei metsästysrotuinen koira kokeessa. Itsellä ei mitään suurta hinkua kokeisiin jäänyt. Olisko johtunut siittä ettemme pääse nousemaan Dexterin kanssa voittajaluokkaan koskaan. Raskas viikonloppu itselle, koiralle ei niinkään.

Lauantai päivä alkoi klo 12.00 ja kokoonnuimme jakamaan jäljet. Minä ja Jani pääsimme polkemaan voittajaluokan jäljen kokeneemman pariskunnan kanssa. Meillä meni päälle 2 tuntia tehdä yksi jälki, johtuen tietenkin että emme osanneet Janin kanssa mitään. Onneksi olin piilomerkannut jäljen todella hyvin, koska heti kun jälki oli tehty alkoi kaatosade. Osa lapuista lähti irti. Oli itselle paljon helpompi opastaa seuraavana päivänä tuomaria jäljellä, kun oli niin hyvin merkitty jälki.

Seuraava päivä alkoi 7.30 aamupalalla. Tosiaan kokeissa sai erillistä maksua vastaan syödä, kiva idea. Oli aamupala ja lämmin ruoka. Siittä lähdin opastamaan tuomaria jäljellä, harmiksi koirakko ei selvinnyt jäljen loppuun asti. Mutta tästä tajusin kuinka tärkeää on oikeesti merkata jälki kunnolla. Lähdimme Janin kanssa purkamaan tämän jäljen. Olimme kuin uitettuja koiria, kun märässä metsässä tarralaput olimme keränneet pois. Tässä lajissa korostuu kunnon vaatetus, ehdottomastin hyvät kengät ja vaatteet. Vaihtovaatteetkin olivat tarpeellisia.
Sen jälkeen monta tuntia vain odottelua ja odottelua. Meillä oli viimeinen jälki Dexterin kanssa.

Meidän vuoron koittaessa tuomari vähän aikaa Dexteriä katsottuaan kysyi minkä ikäinen se on. Vastattuani sen melkeen 7 vuotta olevan totesi luulleen sitä pennuksi...
Dexteri lähti innokkaastin jäljestämään, koko ajan se töitä teki. Välillä tarkisteli useampaankin otteeseen jäljen suuntaa, pyöri ja hyöri mutta koko ajan tosiaan töitä tehden. Ensimmäisen makauksen vain nopsaa vilkaisi ja lähti heti jäljestämään oikeeseen suuntaan. Toisen makauksen merkkasi kunnolla nuuskimalla sitä ja lähti siittä jäljestämään. Jossain vaiheessa Dex lähti omiaan jäljestämään, ehkä marjastaja. Tuomari meidät ohjasi takaisin jäljelle josta Dexteri jatkoi tyytyväisenä jäljestämistä. Kaadolle tuli vähän takakautta, meni kait vierestä ohi ja palasi hajun saatuaan. Onnessaan Dexteri alkoi hirven jalkaa kaluamaan kunnes se pois siltä otettiin. Pettymys oli suuri koiralla, lohdukkeeksi annoin kotona sille harjoitus jalan.
Itse olin todella tyytyväinen koiraan, kun pari viimeisintä harjoitusjälkeä meni todella huonosti. Onni meinasi muuttua itkuksi, kun tuomari totesi että jälki oli todella törkeästin avomerkattu. Kysyin että mitä se auttaa vaikka merkkejä olisi kuinka paljon, kun en saa koiraa ohjata jäljellä. Tämäkin oli kait tuomarin näkemys vain. Onneksi kuiteskin tulos hyväksyttiin ja Dexteri sai pitää pisteensä jotka oli nuuskinut metsästä.

Palkintojen jakokin oli uudenlainen kokemus, kaikkien arvostelut luettiin ääneen. Sain itselle kopion tuomarin arvostelusta. Kyllä me vielä uudestaan tällaisiin kokeisiin menemme. Ensi vuonna taas.

Lauantaina saamme jännittää sitten rodunomaisissa kokeissa...

Ei kait aina voi onnistua...

Osaankohan minä enään edes kouluttaa koiraa tai olenko koskaan edes osannut... Sellaisia tuntemuksia eilinen koe aiheuttaa minulle. Joo tiedän ettei aina mene putkeen mutta harmittaahan tuo kovastin. Ei niinkään sen maaston takia vaan tottiksen. Pisteitä ei eilisestä kannata katsoa kerta olen itse tahalteen nollaillut liikkeitä, kun tulokseen ei ole mahdollisuutta ollut enään. Mutta se paikalla makaminen, en saa sitä virhettä treeneissä aikaseksi mutta kokeissa Horna ei pysy makaamassa. Istuu tai seisoo koko ajan paikoillaan.

Tosiaan jälki meni ihan pipariksi. Janan teki todella hienostin, käveli rauhallisestin suoraan ja nappasi jäljen, ehkä vähän voimakkaamin olisin toivonut sen lähtevän jäljestämään. Tästä pisteitä 39. Ensimmäinen keppi löytyi ja koira jäljesti välillä epävarmastin mutta ajoi kuiteskin koko ajan. Kun keppejä ei alkanut näkymään aloin jo epäileen olisiko siinä jokin källi, että lopussa vasta kepit olisi. Kun tulin tielle ja ei kepin keppiä missään olin jo ihan ihmeissäni. Horna ei ollut edes merkannut esineitä. Jälkikaavioita katsoessa huomasin että olimme aika hyvin jäljen läheisyydessä menneet mutta lopussa koira meni omille teille. Oliko se sitten ajanut jälkeä ja mitä jälkeä oli eri asia.

Kiukkuisena ja pettyneenä ajattelin, että treenin kannalta loppuun asti vedämme. Esineruudussa 2 esinettä nousi vaivattomastin, sitten Horna kokeili sitä mitä aina yrittää. Koira lähti niin nätistin jäljestää esineruudussa jälkiä ja pääsin puuttumaan. Sitä sitten rumastin ja vähemmän rumastin hätytin hakemaan takanurkkaan jonne sen sainkin irtoamaan ja aika loppui. Viimeinen esine oli pienessä ylä/ alamäessä. Koira painanut hyvällä vauhdilla esineen ohi vain. Luultavastin ei ollut vain hajua saanut siittä. Siihen siis ihan tyytyväinen, lisää treeniä vain koiralle.

Tottis... Olin jo päättänyt että kehun ja kiellän koiraa. Tästä ilmoitin tuomarillekin ja näin tein. Seuraamisessa kehuin ja koiran yrittäessä nuuskia heti kielsin.
Jätöissä annoin jokaisessa kaksoiskäskyn, luoksetulon teki kyllä kohtuu hyvin.
Tyyliin ainut liike mitä en nollannut omalla temppuamisellani oli tasamaanouto.
Hyppynoudossa kiersi ja kielsin sitä heti.
Estenoudossa tipahti esteeltä ja meinasi kiertää, aloin koiraa kieltää niin meni epävarmaksi ja tuomari taas keskeytti tämän liikkeen.
Eteenmenokin oli jo paljon parempi viimekertoihin verrattuna.
Liike joka minua jäi harmittaan oli paikallamakuu. Koira oli melkeen koko liikkeen ajan joko seisonut tai istunut. Kun piilosta tulin kielsin koiraa ja se tippui heti alas.
Olisiko pisteet olleet jotain 36.

Kokeista jäi vaan paha mieli ja pelko tohdinko sitä enään kokeisiin ilmoittaa, jos emme tämän kummosempaa tottista saa aikaseksi. Yritän treenata puutteita kuntoon ja seuraavaan kokeeseen sitä ilmoittaa, ehkä joskus onnistumme tai sitten emme. Ei kait aina voi onnistua...

Uusia aluevaltauksia

Viikon treenaamisella menimme sitten rally-toko kokeisiin. Ilmoitin molemmat koirat sinne. Eniten jouduiin treenata ilman koiria noita ihmeellisä käännöksiä. Kyllähän koirat osasivat mukana pyöriä, ainut että jouduin opettamaan täyskäännöksen Hornalle niin että kiertää takaani. Dexteri tämän osasikin jo. Molemmilla koirilla tuli liikkeestä maahanmenossa virhe, en tajunnut ettei se istumisen kautta saa mennä maahan. Minun mokailujen takia pisteitä lähti. Hankalinta noille lienee se että tarjoavat itse istumista kun pysähdyn ja siittä virheitä tulee.

Dexterin pisteet 83.
Liikeestä maahanmeno -10.
Jotain yhden pisteen menetyksiä kontrollin puuteesta ja kylttiin koskemisesta.
Kokonaisvaikutelmasta -2.

Hornan pisteet 87.
Liikeestä maahanmeno istumisen kautta, -10.
Eteen istumisesta ja sivulle tulosta, -3. Liian hätäisestin suoritettu.


Lajista näin yleisestin, sehän ainaskin alemmissa luokissa on todella helppo toko / pk-puolen koiralle. Ohjaajalle enemmänkin haastetta tietää aina mihin suuntaan pyöriä jne.
Minä tykkäsin kuiteskin tuolla tuosta asenteesta, kaikille toivottiin tulosta ja vaikka sitä ei tullut niin koira oli hyvä. Sai yrittää uudestaan. Paljon lapsia kisaamassa, ensimmäinen kisakoira monilla. Matala kynnys mennä harrastamaan, sopi kaikille roduille. Taidan minä uudestaankin tässä lajissa mennä kisaamaan kunhan sopiva koe tulee kohdalle.

Ideoita, ideoita...

Turhauttavaa kun treenimotivaatio äityy pahimmilleen justiinsa silloin, kun töihin pitää mennä ja pitempi työputki edessä. Hakuun tämä into kohdistuu ja se ei niin ajankotainen laji ole.
Jälkeä pitäisi treenata kun viikon päästä olisi jäljen pm kisat tiedossa Hornalle.
Verijälkeä pitäisi myös Dexterille, koska sellaiset pippalot ovat muutaman viikon päästä.
Tottista, tottista ja vielä kerran tottista pitäisi treenata kaikille.
Peltojälkeä pitäisi veivata, koska Dexteri ilmoitettu ipokokeisiin.
Hornaa olen tuuminut ilmoittaa ipoilemaan, pitää funtsia sitä vielä.

Tänään kävin janaa treenaamassa Hornalle, tuli sellainen ajatus siihenkin että voisihan sitäkin monena toistona tehdä, vaikka kokeissa onkin vain yksi jana. Tein yhteensä 4 janaa Hornikselle. Melkeen krepin alla kippo sammaliin jemmaan, joka osottautui virheeksi jos koira liikkuu pikkasenkin sivusuuntaan jää palkka saamatta... Jos koira lähti vinoon kääntymään kielsin ja lähetin uudestaan, kun palkalle pääsi kehuin kovastin koiraa. Saa nähä tuottaako tämä enemmän tulosta vai hallaa meidän janalle. Noin 30 metriä se etenee jo suoraan, sen jälkeen lähtee yleensä kaartamaan. Pitää tehdä töitä niin että se etenee se 50-60 metriä suoraan. Vaaranahan tällaisissa treeneissä ennen koetta on se että jälki ja kepit menettävät mielenkiinnon, kun janalla on treeneissä palkka ollut...
Jos huomenna kävisi vielä janaa veivaamassa ja sen jälkeen siirtyy jälkiin. Monta toistoa vaan huomenna, että pääsen vahvisteleen sitä ja tulee varmemmaksi. Tulostahan ei kyllä janalla irtoa vaan niillä kepeillä ettei saa liikaa alkaa tuota hinkkaamaan... Kävin kyllä eilen pikkaisen jäljen polkasemassa, kepit nousi ja koira ajoi hyvällä motivaatiolla.

Dexteri haun pm3

Niin se Dexteri hoiti homman taas kotiin, ei ehkä niin hienostin kuin viimeksi mutta hyvin. Tulos saatiin mitä lähdettiinkin hakemaan. Oma flunssa ei innostanut kyllä kisamaan ollenkaan. Ajattelin menee miten menee ja jos ukot ei löydy niin pääsenpähän kotiin paranteleen itseeni.

Haku meni omasta mielestäni huonomin entä viime viikolla. Koira ei oikeen irronnut sinne minne näytin ja teki tynkä pistoja omasta mielestä. Toiseen etukulmaan en saanut sitä ollenkaan irtoamaan. Annoin sitten olla ja ajattelin, että turhaa siihen aikaa tuhlaan. Koira liikkui ihan hyvin meneen ja nappasi ensimmäisestä mokkesta aika kaukaa hajun.
Homma jatkui samalla temolla ja maalimiehet löytyivät silleen, että koira nappasi ne ihan hyvän matkan päästä. Viimeiseen ilmaisuun olin tyytyväinen, koira vei taas sellaisen ryteikön läpi että jouduin sen pysäyttää. Dex jatkoi sen jälkeen itsenäisestin matkaa, kun olin tieni sen puskan läpi selvittänyt. Pisteitä lähti minun omista mokailuista, juotin maalimiehillä, kun en sitä tiennyt. Kutsuin liian aikasin maalimiehiltä pois. Annan tästä lähin olla siihen astin, että tuomari käskee kutsua. Olenpas taas astetta viisaampi. Tästä pisteet 162.

Esineruutu oli taas urheiluruutu. Koira juoksi ja vouhotti meneen yhden esineen verran. Tästä pisteitä 12. Sitä siis treenailemaan ja paljon.

Tottis oli taas sellainen kirppusirkus. Olin motivaatiota käynyt Dexille tekeen sillä kentällä ja se taisi virhe olla. Oli koko suorituksen ajan rauhaton.
Paikallamakaminen meni ihan jees.
Seuraamisessa teki pienen pätkän seuraamista. Ei kovin paljoa irronnut, mutta ei kyllä seurannutkaan.
Istuminen oli todella hidas, perse tippui maahan vasta, kun lähdin takaisin koiralle tulemaan.
Maahanmeno ja luoksetulo. Rytinällä alas mutta mönkii sen pari askelta perässä. Eli normi settiä. Hyvin tuli luokse.
Seisominen ja luoksetulo. Tämä taisi vain olla luoksetuloa. Koira pysähtyi todella hyvin mutta ekaa kertaa elämässään hiippaloi perään. Luoksetulo oli hyvä se 10 metriä..
Nouto: varasti, luovutti vinoon ja jäyhäsi.
Hyppynoudossa ei hypännyt koska itsellä lipesi ote kalikasta ja vieri esteen ohi. Tuota pitää alkaa harjoitteleen... Hyppäsi takaisin, sama kuin edellisessä vino luovutus ja jäyhäys.
Estenouto muuten hyvä mutta sama loppu kuin edellisissä.
Eteenmeno oli ainoastaann hyvä, nopea suora ja reakoi käskyyn välittömästin.
Tästä temppuilusta 72.

Eli maasto 174 ja tottis 72, kakkostulos HK3 ja pm3. Hyvä hyvä Dexteri.

Dexteri on sairas!

Jotenkin jäänyt tämä blogiin kirjoittaminen vähemmälle. Nyt päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja raapia eilisestä päivästä Lapuan hakukokeista. Tosiaan Dexterin ensimmäinen voittajaluokan hakukoe. Mentiin taas vähän katsomaan mitäs tänään tapahtuu. Osaahan se nuo hommat mutta oppinut Dexin kanssa, että sielä voi aina tapahtua mitä vain. Tällä kertaa tapahtui sitten ihmeitä...

Hakualue oli alussa sellaista kallioista ja nousevaa. Varmistin etunurkat kunnolla mutta muuten annoin etsiä aika vapaastin. Ensimmäinen ukko löytyi sadan metrin sisältä. Todella hyvällä motivaatiolla ilmaisi sen. Hakualu muuttui kivaksi metsäksi, sieltä löytyi toinen ukko. Loppua kohden maasto muuttuikin suoksi, todella raskaskulkuiseksi. Dexterillä vauhti hyytyi ja aloin itsekin himmaamaan menoa, kun en ollut varma milloin alue loppuu. Jäin sitten yhteen kohtaan lähettelemään koiraa että saisin sen etenemään tarpeeksi kauvas jos sieltä haju tulisi. Viimeisillä minuuteilla se toi minulle rullan ja laiskastin vei minut maalimiehen luokse. Olin todella tyytyväinen siihen. Ensimmäinen koe ja näin hyvin toimi. 156 oli maastopisteet, esineruudustakaan ei yhtään esinettä tarvinut tuoda, että saisimme tuloksen.

Esineruutuun menimme tutkimaan millä tasolla ruutu on tänään, toiveena oli, että edes yksi tulisi. Etsintäsivu oli jotenkin epäselvästin merkattu ja lähettelin koiraa vähän mistä sattuu. Koira lähti välillä etsintäsivuakin pitkin etenemään. Ensimmäinen esine löytyi nopeaa, seuraavakin löytyi ja 3 esine myös. Olin ihan ihmeissäni mikä tätä koiraa vaivaa, kun se ei ole ikinä nostanut 3 esinettää ruudusta. Aina viimesekunneille mennyt ja silloinkaan välttämättä tuonut. Saimme ruudusta 28 pistettä, minun lähettelyiden takia ja ettemme kunnolla ruutua tonkineet.

Sain kuulla, että ykköstulokseen tarvii 85 pistettä tottiksesta. Tuumailin ettei se niin paljoa pisteitä saa, kun edes sen 70 pistettä että tulos saadaa.
Paikalla makuun pysyi maassa hyvin. Pelkäsin, että nousee ylös.
Seuraaminen meni kummallisestin, ei edelleenkään seurannut, kuin hetkittäisestin mutta piti lapakontaktia koko ajan.
Liikkeestä istumine, normaali hidas istuminen.
Maahanmeno, oli extra hidas. Luoksetulo olisi voinut nopeampi olla, vinoon tuli eteen.
Seisominen oli nopea, luoksetulo nopeampi.
Tässä vaiheessa olin jo että vau!
Tasamaanouto sitä mitä treeneissäkin tekee.
Hyppynoudossa kolautti takasinpäin tulessa.
Estenouto sitä mitä treeneissä tekee.
Eteenmeno ehkä hivenen vino, saisi nopeampi olla.
Yhteensä pisteet 89!!!
Siis maasto 184 ja tottis 89, HK3 ja ykköstulos! Meinasin jo eläinlääkärille soittaa, että koirani on kipeä... Ehkä se palauttaa minut maanpinnalle ensi viikonloppuna haun pm kisoissa...

SE ON PERKELE!

Perkele muutti taloon 10.7, tasan 7 viikon ikäisenä. Olin jo jonkin aikaa pähkäillyt pentua ja käynyt kyseistä pentua ihmettelemässä. Pentu haettiin Hellraiserilta, emä on Hellraiser Mirka ja uros Sasko Vom Weinbergblick.

Olin jo aikoja sitten päättänyt, että nimeän koirani suomalisten Jumalien mukaan, Perkele tuli mieleen sitten ensimmäisenä. Olisiko seuraava sitten Ahti tai Tapio...?

En osaa vielä sanoa pennusta muutako että on söpö. Ei arka, jos näkee jotain pelottavaa jää vaan tuijottaa sitä. Itsepäinen myös. Ei kovin minun perään kerta karkaa helpostin omille teille. Aluksi ei kovin ahnekaan ollut, oliko sitten syy siihen uusi koti. Nyt syö hyvin. Tottista ja peltoa ollaan tehty melkeen joka ruualla. Kiposta ruokaa ei kovin usein pentu ole saannut. Saalistaa ihan kivastin rättiäkin. Vähän turhan äänekäs ehkä, mutta ei varmastin tule ongelma olemaan.
Innolla odotan millainen harrastuskaveri tästä kasvaa minulle.

Kalajoen jälkikoe

Hornan jälkikoe 15.6 Kalajoella jäi tottiksesta kiinni.
Tottis 68 pistettä... Yritin auttaa Hornaa mahdollisimman paljon ja tehdä siittä mahdollisimman rentoa. Se menee niin epävarmaksi tuollaisissa tilanteissa. Olen yrittänyt treenata tottista eri kentillä ja mahdollisimman kokeenomaisestin, että tulisi sitä varmuutta koiralle kokeisiin. Ei saa noin olla, että jos yksi liike menee pilalle niin pisteet eivät riitä tulokseen.

Seuraamisen pysyi jotenkin edes kasassa.
Jättöliikeet meni taas miten meni.
Luoksetulon tekee niin, kuin treeneissä.
Hornan lemppari noudot olivat muuten hyvät mutta estenoudossa tuli hypyn kautta takaisin. Tämä riitti että emme saanneet 70 pistettä.
Eteenmeno, oli hyvässä vietissä mutta eteni sen pari metriä.
Paikalla makuun istui. Ei pysty oleen maassa tuosamielentilassa.

Jana meni todella huonostin, mutta kepit nousivat. Jälki oli mielenkiintoinen ja ennen kaikkea opettavainen itselle. Horna ajoi ehkä parhaan jäljen ikinä. 3 ja 4 kepin välillä koira nosti pään ylös ja nuuhkaisi, jatkoi matkaa ja uudestaan teki sen. Ihmettelin, että minkä eläimen se on paikallistanut. Sitten se pysähtyi ja jäi tuijottaa ihmistä joka oli kyykyssä ja kaiveli jotain.
Mieleen ei tullut kysyä että mitä sielä teki, kun vitutus oli niin armoton.
Mitä se minun jäljellä tekee ja miksei koira jatka jäljestämistä?
Koira jatkoi ja teki nätin 90 asteen kulman siittä mistä ukko oli kävellyt, enhän voinut koiraa pois sieltä kutsua kerta en tiennyt meneekö jälki siittä. Horna jäljesti ukon autolle ja haukkui ukkoa pariin kertaan. Vein sen siihen kohtaan missä oltiin, kun näki häiritsiämme. Koira lähti epävarmastin jäljestämään ja meni yli siittä mistä ukko oli lompsinut. Ajoi jonkin matkaa ja neljäs keppi löytyi! Pääsin vahvistamaan koiraa kepistä ja jäljestys jatkui loppuun astin.
Tästä opin sen että Hornanhan pitää jäljellä muuteskin päästä kaikki jännittävät asiat katsomaan ja toteamaan vaarattomiksi niin miksen heti antanut sen käydä äijää katsomassa?! Tyhmä minä.

Esineruudusta löytyi vain yksi esine. Oli jo tuosa vaiheessa niin loppu ettei vähäinen vietti kantanut sitä enään.

Tiedänpä mitä treenaan sen kanssa.

Dex ja sen mielikuvituskaveri...

Dexteri kävi tänään etsimässä ukkoja Raahesta, hyvin niitä löytyikin. Jopa 4 kappaletta! Tosiaan yhden valeen teki, oma mokani oli.
Lähti taas humputteleen ja teki laajoja pistoja ja hallinta oli mitä oli.
Ensimmäinen ukko löytyi 100 metrin sisällä, siittä jatkoin tuota tiivistä pistottamistani.
Hetken päästä oli taas rullan kanssa tulossa, hyväksyin sen vaikka vähän epäilin koiraa. Tosiaan oli ilmaissut sen paikan mistä oltiin justiinsa äijä nostettu ylös. En viitsinyt poiskaan toiselta rullaa ottaa koska mahdollisuus olis ollut myös se että oma radan hahmotus olisi tökkinyt.
Tämän äijän jälkeen aloin pistottaa koiraa kunnolla puolelta toiselle, että pääsen pois sieltä piilolta. Seuraava äijä löytyi jostain 100 metrin jälkeen. Ukon luona tuuskaili muttei ilmaissut, lähetin uudestaan jonka jälkeen ilmaisi hyvin.
Seuraava äijä oli jossain 170-190 metrissä. Näin kun nappasi hajun ja lähti suoraan painattaa mm:n luokse. Näin kun tuli pois sieltä ja palasi. Siinä oli yllätys yllätys radan ainut märkä kohta jossa lutras. Kun tarpeeksi oli saanut juostua kävi maalimiehen luona ottamassa rullan ja ilmaisi ihan kunnolla.
Sen huomasin, että minun ei kannata yrittää lähettää yli ensimmäisillä pistoilla kerta sinkoo minne sattuu. Pysäyttää niissä ja ottaa koiran hallintaan. Lopussa haki itse minun luokse ja lähti suoraan eteneen.
Koira jaksaa työskennellä ja lähteä joka lähetyksellä, mutta kaipaan ilmaisuihin vahvuutta. Ne on jotenkin löysiä. Motivaatiota siis niihin ja noihin valeilmaisuihin pitää jotain keksiä.

Esineruudusta nousi vain yksi esine, meni taas juoksemiseksi. Pitää taas tehokuuri esineruudulle tehdä.

Tottis oli sitä normaalia Dexterin sähellystä.
Ei seurannut.
Jätöt suoritti kaikki mutta hitaita olivat, niitä voisi alkaa nopeammaksi työstää. Luoksetulo oli ihan kiva.
Noudoissa pureksi, hyppynoudossa kiersi takaisin. Niihin pitää panostaa vieläkin.
Eteenmeno ihan jees, hidas maahanmeno.
Paikalla makaaminen oli jännä, istui välillä niin kuin melkeen kaikki koirat. Mitäköhän ihmettä sielä maassa oli kun kaikki koirat istuivat osan ajasta tai lähtivät. Tosin se mitä maassa oli ei Dexterin suoritusta pilannut, kun niin rauhaton muutenkin.

Maasto yhteensä 169 ja tottis 80 pistettä. Eli takataskussa on HK2!

Tästä on hyvä jatkaa

Dexterin hakukoe Vaasassa meni ihan hyvin. Ei kuitenkaan niin hyvin että tuloksen kanssa oltaisiin pois lähdetty. Hakumaasto oli todella hyvä, tykkäsin itse siittä paljon. Keskilinja oli selkeä ja näin koko ajan miten paljon on 100 metriin ja kuinka paljon 200 metriin.

Itse haku meni niin että Dexteri haki ja teki töitä, ei ehkä niin kuin olisin tahtonut. Sinne se lähti joka kerta kun lähetin, haahuili takana ja tuli joskus takasin. Treeneissä siis keskitytään pistoihin, kohtuu suoraan eteni mutta tosiaan se että työskenteli takaakse päin paljon ja HAKI niitä äijiä mutta vähän miten sattui. Ensimmäinen äijä jäi metsään, oli varmaan 2 metriä keskilinjasta ja Dexterihän kaahotti takarajalle kun sielähän ne äijät aina on. Hyvä opetus itselle, että pitää niitä lähellä oleviakin treenata. Ensimmäinen ilmaisu oli muuten ok mutta olisin toivonut enemmän sellaista määrätietoisuutta näytölle. Seuraava ilmaisu olikin jo parempi. Kerkesin todella hyvin hakemaan koko alueen ja tiheästin pistotin koiraa, se irtosi todella hyvin. Kuuma sää verotti koiraa kyllä jonkin verran, oli sellainen löysän oloinen. Toinen opi itselle tuli että en saa kehua koko ilmasun aikana koiraa, tyhmänä kehuin sitä. Tuomari sanoi ettei koira olisi edes kehuja tarvinut. Muuten oli positiivinen kokemus. Jos en väärin muista niin pisteet olivat 109 pistettä

 Lisää treeniä vain, tänään onkin illalle luvassa treenit. Ensimmäisen äijän sijoitan heti alkuun... Motivaatiota vain koiralle ja erillaisia treenejä.

Meidän kompastuskivi esineruutu meni hyvin. Joko treeni tuottanut tulosta tai Dexteri ei jaksanut vaan temppuilla. Haki hyvin, otti esineet hyvin kun löysi ne. Ainut miinus oli että löysi tyttökoiran kusen ja jäi sitä imeksimään, vaikka sitä kutsuin pois. Sen jälkeen lähti etsimään kuin ei mitään olisi ollutkaan. Yhteensä 3 min meni tähän koko hommaan, eli olisi ihan hyvin kerennyt 3 esinettä tuoda ruudusta. Hyvä Dex! 28 pistettä saimme, se koirankusi hässäkästä lähti nuo 2 pistettä.

Jatkamme esineruutu treenejä vielä pitkään että saamme sen varmaksi. Kiva huomata että treeni on tuottanut tulosta, suuret kiitokset Kirsille treeni vinkeistä.

Olen ilmoittanut Dexterin seuraaviin kokeisiin Raaheen ja Hornan voittajaluokkaan jäljelle Kalajoelle. Tulin siihen tulokseen itse että ei niitä tuloksia Dexterille saa hausta jossen kisaa. Siis seuraaviin kokeisiin vaan, tiedämme mitä seuraavaksi treenata ja saan itse niin paljon kokemusta ja oppeja kisaamisesta haussa. Noin pienestä kun jää kiinni niin ei ikinä tiedä saanko tuloksen Raahesta jo. Tosin kyseessähän on minun oma pikku idiootti....

Hornis se vaan yllättää

Horna sai tänään koulutustunnuksen avoimenluokan jälikokeesta. Maastosta melkeen täydet pisteet, 3 pistettä meni esineruudusta.

Jana oli hyvä, ehkä vieläkin varmemmin olisi voinut lähteä jälkeä ajamaan.

Ajoi jäljen epävarmastin, kepit nousi kaikki ylös. Pitää keskittyä siihen koiran ohjaamiseen ja lukemiseen treeneissä. Vähemmän ajaa sillä omatekemiä jälkiä.

Esineruudusta löytyi kaikki esineet, mutta hitaastin työskenteli. Kuuma päivä varmaan osaksi verotti vauhdista. Työskentelystä nämä 3 pistettä lähti.

Tottis meni sitten vähän miten meni, lähti hyvällä mielellä tottikseen mutta alkoi jänskättää jonkin verran. Henkilöryhmässä tämä jänskätys otti vallan. Sen jälkeen kaikki jätöt meni perseelleen.
Istumisessa jäi seisomaan kaksoiskäskystä huolimatta.
Liikeestämaahanmenossa, meni maahan mutta nousi istumaan. Luoksetulo oli normi Hornaa.
Liikeestä seisomisessa reakoi käskyyn, mutta otti pari sipsutus askelta perään.
Noudot olivat kaikki sitä Hornan normaalia työskentelyä, voimaahan niissä saisi enemmän olla mutta teknisestin nätit.
Eteenmenossa, lähti hyvin mutta alkoi ennakoimaan käskyä.
Paikalla makuussa oli noussut istumaan hetkeksi ja meni maahan ennen kun palasin koiralle.

Tottis 79 pistettä, ykköstuloksen se tuolla raapi. Seuraava jälkikoe on Hornalla 15.6. Sitä ennen keskitymme kokeenomaisempiin tottiksiin ja siihen hyvän fiiliksen luomiseen.

Huomenna Dexteri saa viihdyttää minua hakukokeessa, taitaa se maksulliseksi treeniksi mennä. Kokemuksiahan tuolta lähetään hakemaan ja koe on aina koe. Kilpailut erikseen.

Hornan ensimmäinen 0-rata!

Olen taas niin laiskastin kirjoittanut, treenannut senkin edestä. Horna on ilmoitettu Kalajoelle jälkikokeisiin ja Dexteri Vaasaan hakuilemaan. Ollaan keretty käydä myös Turussa treenaamassa. Eilen kävimme agilitykisoissa Vöyrillä.

Ensimmäinen Hornan rata meni ihan miten sattuu. Oli jotenkin niin ihmeissään ettei siittä tullut mitään.
Seuraava rata olikin sitten Hornan ensimmäinen 0-rata, sijoituimme toiseksi!
Kolmas meni taas ihan sähläämiseksi, Horna ei yhtään keskittynyt hommaan.

Dexteri oli kyllä päivän yllättäjä. Ensimmäisellä radalla minä ohjasin huonostin ja sitten Dext teki myös omia sovelluksia.
Kaksi seuraavaa rataa oli niiin lähellä. Molemmista 5 pistettä. Ensimmäisestä kaatui okseri ja sijoituimme toiseksi.
Viimeisellä radalla toiseksi viimeinen este takkusi. Se oli rengas, Dex ei oikeen mieltänyt sitä esteeksi kerta ensimmäisellä radalla meni myös siittä välistä. Tällä radalla tuli ensimmäiseksi.

Oli kyllä kiva käydä välillä palkintojakin poikien kanssa hakemassa. Pitää käydä muissa kuin omissa kisoissa kisaamassa kerta sielä voi Dexterin kanssa pärjätäkin kun ei niin ole virtasena.

Tämän vuoden ensimmäiset purut

Muistihan ne mitä siinä pitää tehdä, ehkä Hornis oli itselle pieni pettymys, kun odotin siltä liikoja.
Sehän on taukojen jälkeen ollut aina parempi, olihan siinä parannusta tapahtunut nyttenkin, mutta odotin varmaan jotain elämää suurempaa muutosta.
Hyvää Hornan puruissa oli se, että ei muuta kuin kerran murissut puruissa. Eikä kytännyt mm epäluuloisestin, aikasemminhan on sitä tehnyt.
Edessä haukkuessa näppi hihaa kun kehuin kovempaa. Sitä pitää paljon treenata vain, turhaa sitä alkaa siittä kieltämään kovastin kun toinen epävarmuuttaan näppi. Toistoja vain, että tulee varmemmaksi.
Dexteri oli ihan hyvä tai sitten onnistuin hyvin ohjaamaan sitä. Seuraamisessa edisti jonkin verran. Päivän piristys oli se, kun kutsuin koiran haukkumasta "piilolta" se tuli ihan loppuun asti sivulle, vaikka eka meinasikin jäädä pyöriin mokken eteen. Pitää Dexterille koeliikeet pistää kuntoon ja sitten niitä treenata vain eri tilanteissa.

Pääasiahan on, että koiralla on kivaa...

Dexteri kävi pitämässä tokokokeessa jälleen kerran kivaa, annoin tosin sen liikkeitten välillä tuuskuttaa omiaan. Niin oli ehkä parempi Dexin kannalta, pystyi sitten paremmin keskittyä liikkeisiin. Vielä on tosiaan työtä keskittymisen ja rauhallisen tottiksen kanssa, lisää kokeenomaisia treenejä koiralle.
Kohtuu tyytyväinen olin siihen, olisi voinut pahemminkin temppuilla. Hassuhan se vaan on. Tosiaan pisteet yhteensä 239 ja kakkostulos. Luokkansa kolmas oli.

Paikalla makaaminen: 9 pistettä. Liikkui ja nuuski siinä, tuomari ei vaan huomannut sen värkkäilyjä. Piste lähti siittä kun ennakoi perusasentoa.
Seuraaminen: 8 pistettä. Mukana tuli mutta rauhatonta, paremmin kuin viime kokeessa, jos jotain hyvää pitää etsiä.
Liikeestä istuminen: 9 pistettä. Hidas oli istuminen.
Luoksetulo: 6 pistettä. Meidän bravuuriliike!! Dex tarvi kaksoiskäskyn seisomiseen. Kyllä harmittaa.
Ruutu: 8 pistettä. Ihan jees mutta jouduin kaksoiskäskyn maahanmenoon antamaan. Annoin pysähtymis ja maahanmeno käskyt niin nopeastin peräjälkeen ettei reakoinnut siihen sitten. Niitä pitää siis harjoitella.
Hyppynouto: 8 pistettä. Nopea ja voimakas oli meno kalikalle ja takaisin hipaisi estettä. Kalikan volisi vieläkin määrätietoisemmin voinut ottaa ylös. Pureksi kalikkaa luovutuksessa.
Metalliesine nouto: 8. Se meni ihan perseelleen. Nappas kalikasta kiinni sivulta, tiputti ja korjasi otteen.
Tunnarit: 5 pistettä. Karkasi ja pyysin sen takasin sivulle. Muuten haki hyvin oikean esineen. Luovutukset oli kaikissa noudoissa huonot.
Kaukot: 7 pistettä. Vaihtoi hyvin ja vain yhdessä vaihossa liikutti etujalkaa. Liikui kuitenkin alussa kun maahan pistin. Siihen pitää alkaa puuttumaan treeneissä että menee suoraan alas.
Kokonaisvaikutelma: 8. Rauhaton oli, no joo lievästin ilmaistuna...

Laiska kirjoittamaan

Treenattu on tokoa vaikka kuinka paljon vaikka tänne ei ole päivityksiä tullut. "Uusia" ajatuksia on tullut Kiltan järjestämältä toko kurssilta ja treenaamalla vain.
Toko kurssilla olin kuunteluoppilaana, sieltä ei mitään uutta tullut mutta ajatuksia herätti se että liian vähän otan kokeenomaisia treenejä molemille koirille. Onhan se epäreilua koiraa kohtaan kun paukutan kaikki liikeet läpi ja sitten kokeessa tulee sellaisia taukoja. Ne ainaskin tekevät Dexterille sen että menee epävarmaksi ja sitten kärsii liikkeet ja koko koesuoritus. Kurssilta jäi sekin käteen että vaikeempia treenejä voisin koirille tehdä. Ennen tosiaan Nicun kanssa tein hyvin vaikeitakin treenejä ja paljon kokeen omaisia. Nämä olivat totaallisestin unohtuneet.

Viime lauantaina treenatessa onnistuin itse todella hyvin. Onnistuin pakottamaan koiraa niin että itse pysyin koko ajan rauhallisena. Tällä sain sen että Dex meni myös hiljaiseksi ja rauhalliseksi. Liikkeet tulivat varmemmaksi ja koiran koko olemus muuttui varmemmaksi. Jäi se turha säheltäminen pois ja oli ihan mielyttävää molemmin puolin tokoilla. Olen tuon treenin jälkeen parit treenit ottanut samalla tavalla ja koira on todella paljon rauhoittunut. Tämäkin päässyt taas itseltä unohtumaan.
Tosiaan menemme taas lauantaina viihdyttämään yleisöä Dexterin kanssa tokokokeisiin. Tosin nämä treenit tehnyt itsellekin vähän varmempaa fiilistä kokeisiin, mennään katsomaan mitä parannettavaa tällä kertaa meillä on.

Niinhän se menee parempi treeni parempi mieli

Tosiaan  Dexterin-toko treenit menivät hyvin, ruutu löytyi ja koira ei suuremmin marissut treenin aikana. Jos jotain alkoi ääntelee niin kieltäminen riitti ja palkka hiljaa olemisesta. Ruokapalkalla oli koko treenin ajan käytössä. Jos se saisi vireen oikealla tasolle, lelupalkka nostattaa koiran niin ettei kykene toimimaan kunnolla.
Dexteri menee julkisestin seuraavan kerran viihdyttämään ihmisiä 13.4 oleviin toko-kokeisiin. Tämä tokoilu ylemmissä luokissa taitaa olla vain Dexterin hupi laji.
Kaikki liikkeet koirallahan on hallinnassa niin ettei tarvi kuin sitä rauhallista viretilaa hakea ennen koetta.

Agility lapaset?

Okei maksoin itseni taas kipeäksi astin että poijat saivat pitää hauskaa agility kisoissa.
Alkaa tuntua jo todella turhalla mennä omiin kisoihin kun tietää etteivät koirat sielä toimi yhtään. Molemmat käyvät niin kierroksilla että sinkoilevat minne sattuu tai en osaa sitten ohjata niitä kun niissä niin paljon potkua? Tekisi välillä mieli tehdä niistä vain lämpimät lapaset itselle.
Treenin puutostakin tietenkin taas oli havaittavissa. Dexterillä liian helppoja treenejä ja ei ne vaikeet Hornallekaan pahitteeksi olisi.
Pitäisi oikeastaan sellainen agilityn tehokuuri molemmille tehdä, kävisi paljon treenaamassa jotain vaikeita ohjauskuvioita että saisi jotain rotia noihin elukoihin.

Hornan A-rata meni 10 pisteellä.
Kontakti-virhe kun itse en varmistanut tarpeeksi puomin alas tuloa, pitäisi ne kontaktit saaja toimivaksi niin ettei tarvisi niin hirveenä niissä itse hosua.
Viimeinen rima lähti mukaan koiralla kun se kaasuttaa menemään.

B-rata, hylsy.
Jos jotain opin eilen niin se oli se että minun pitää kisoissa ohjata Hornaa sillä ajatuksella että se on nopea. Treeneissä hissukseen kulkeva koira karkaa lapasesta kun kuumuu niin kisoissa muista koirista.
Pitäisi treeneissä saaja se samaan tilaan, elikkä antaa sen katsoa muita koiria niin se nostaa itseään ja pääsisin puuttumaan noihin riman tiputuksiin ja oppisin ohjaamaan nopeaa Hornista.

C-rata, 5 pistettä.
Silloin tein ratasuunnitelman siltä pohjalta että pääsen ohjaamaan koiraa koko ajan edestä, eli ei mitään turhia valsseja koiran edessä. En vain osaa ohjata kun koira kulkee edellä eikä Hornakaan ole tottunut hakemaan esteitä minun takana olessa.
5 pistettä tuli yllätys, yllätys rimasta... Hornan nollat ovat niin pienestä kiinni, tiputtaa rimat todella herkästin jos menen liikaa sen edelle tai käännän sitä esteitten päällä.
Tietääpä mitä treenata taas vaihteeksi.

Dexteri... Dexteri... Kolme rataa ja kaikki hylsyjä...
Ainut mikä erosi Dexterin normi kisasuorituksiin oli että sitä oli mukava ohjata kahdella ensimmäisellä radalla. Minulla on harvoin sellainen tunne että sen kanssa olisi mukavaa, se on aina jotenkin niin työlästä sen kanssa sama mitä tekee.
Tosiaan kaksi ensimmäistä rataa lähti todella hienostin menemään, sitten kun tuli pikkaisen vaikeempi kohta mikä ei Dexterille ihan tuttu minun ohjauksessa ollut niin ampaisi muualle.
Viimeinen rata olikin sitten sitä normaalia Dexiä, teki omia ratoja.
Tuo koira vaatii  niitä hankalia ratoja treeneissä, niitä siis sille suomaan.

Super Dexteri!

Dexterin laji on lytynyt, se on selkeestin eteenpäin kaahottaminen ladulla. Tänään kävimme Dexin kanssa ensimmäisissä valjakkohiihtokilpailuissa. Tavoitteena meillähän oli päästä maaliin ja selvitä hengissä.

Alku viikosta onnistuin loukkaamaan itseni todella pahastin, kiitoksia koirien. Päättivät kokeilla lenkillä keilata minut, hyvinhän se niiltä onnistui. Tulin yläselkä edellä maahan ja en heti ylös päässyt. Tämän ansiosta kaikki meidän hiihto-treenit jäivät välistä, onneksi Anu suostui minun selän hieromaan myös kun koirat vein hierotukseen. Anu katsoi vielä eilenkin selän läpi ja pisti sieltä todella paljon lihaksia ja jänteitä paikoilleen. Tänään selkä kivut eivät hiihtämistä haitanneet, autossa istuminen oli vain tuskaa.
Mitä lähemmäs Äänekoskea tulimme sitä varmempi olin kuolemastani, mäki ylös, mäki alas... Eihän täällä mitään mäkiä ole. Kisapaikalla jännitin aivan hirveästin että pääsenkö edes maaliin astin, muut hiihtäjät vaikuttivat niin hyville että pelkäsin vetäväni todella surkean ajan muihin nähden. Kauhukuvissa näin jo kun minua pyydetään sammuttamaan valot kun maaliin pääsen joskus...
Jossain vaiheessa ajattelin vain kun pääsen lähtemään ja pois tämä kidutus alta. Painun takaisin sinne mistä olen tullutkin ja hiihtelen koiran kanssa vain huvikseni. Meidän lähtö kun alkoi häämöttää pistin sukset jalkaan ja Jani yritti pitää Dexteriä, se oli niin lentoon lähdössä. Toisten koirien perään vonkui ja ei meinannut housuissaan pysyä. Lähtöhetkelläkin muitten koirien perään haaveili vain, minä näin jo itseni lähtöviivalla naama ladussa ja sukset solmussa rämpimässä.
Lähtöviivalla käskin koiran maahan ja se siinä ihmetteli maailmanmenoa nokka vähän joka suuntaan.
Luvan saatuaan Dex pinkaisi heti oikeaan suuntaan minä perässä roikkuen ja yrittäen hiihtää. Meno oli oikeen mukavaa, mäki ylös ja mäki alas. Koira antoi mennä sen minkä jaloistaan pääsi, minä jarrasin alamäissä ja ylämäissä autoin koiraa.
Mutkat oli hyvin merkitty ja sielä oli porukkaa viittomassa oikeaan suuntaa. Dexteri ei piitannut yhtään niistä ja meni todella nätistin mutkat. Minun ei tarvinnut kuin keskittyä kääntymään ja hiihtämään eteen päin.
Yksi alamäki oli jyrkkä ja alhaalla heti u-käännös, siihen tein hallitun kaatumisen. Toinen vaihtoehto olisi ollut se että olisin varmaan vieläkin sielä puskassa tuhannen solmussa suksieni kanssa. Kaaduin niin että sukset olivat heti oikeaan suuntaan, minun ei tarvinnut kuin nousta ja jatkaa matkaa. Dexteri hidasti vain kun olin taas jo jaloillani valmis matkaa jatkamaan. Tämä tuntui ihan mukavalle touhulle kunnes tuli se minun painajainen, ylämäki. Mäki oli jyrkkä ja pitkä, kaksi samantyylistä mäkeä, toinen vielä pitempi. Minun voimien loputtua teputin ylös ja Dexteriä vitutti kun joutui tällaista taakkaa kestämään.
Pääsimme ylös ja matka jatkui, ehkei niin vauhdikkaastin kuin aikasemmin mutta jatkui kuitenkin. Edessä näimme sedän joka sivakoi menemään, sehän Dexteriä innosti vetämään ja sen ohitti todella mallikaastin.
Maalissa Jani huuteli koiraa josta se innostui vetämään mutta melkeen heti meni hämilleen mitä nuo 10 muuta ihmistä on jotka sielä huutavat ja kaannustavat.
Maalissa oltiin ja hengissä! Tuntui siltä kuin olisin 2 tuntia ollut sivakoimassa sitä pirun mäkeä ylös, todellinen aikamme oli 25.35. Dex sai heti kaksi banaania palkaksi.
Suureksi yllätyksekseni emme olleet edes viimeisiä, sijoitus oli 9/11!! Siis se mäki oli muitakin koetellut kuin ainoastaan minua. Olen kyllä niin ylpeä tuosta otuksesta, minun pitää tosissaan alkaa treenaamaan hihtämistä ja erityisestin niitä ylämäkiä. Kun minun hiihto alkaa sujumaan voimme Dexterin kanssa lähteä oikeestin kisaamaan tavoitteellisestin. Kesän aikana minun pitää omaa kuntoa nostaa ja lihaskunto saaja hyväksi.

Saavutimme tänään kyllä Dexin kanssa omat tavoitteet ja ylitimme ne moninkertaisestin...

Kannuksen tokoilut

Vahvastin taas tuntuu siltä että onko Dexteristä tokokoiraksi, tai saati muutenkaan kilpakoiraksi. Tänään kokeissa suurin virhe oli sen rauhattomuus ja se ettei kyenyt keskittymään. En mie vielä kyllä sen kanssa luovuta, meinaan saada rauhaa sen tottikseen ja tokoiluun. Yritän ruualla vain palkita sitä kun tuntuu pallosta kuumuvan niin että se keskittyminen jää toiseksi. Seuraaviin toko-kokeisiin ilmoitan kyllä myös, eihän sitä tiedä miten seuraavissa kokeissa käyttäytyy.
Hienointa tietenkin oli se että Dexteri kykeni kokoomaan itsensä ja tekemään monet liikkeet opitulla tavalla.

Paikallamakuu 6 pistettä. Ajattelin ettei se edes pysy paikalla, niin vouhkona oli kun sen sinne jätin. Kaikki ihanat hajut ja keskittyminen nollassa. Koira pysyi maassa, äänteli kyllä ja nuuski ympäriinsä.
Seuraaminen 6 pistettä. Joo o... Koira haisteli maata ja pyöri ja äänteli. Lopussa kylläkin alkoi seuraamaan, jesss!
Liikeestä istuminen 0, mihin jäi se meidän varma liike?! Seisomaan Dexteri jäi.
Luoksetulo 8 pistettä, sellainen Dexterin normaali suoritus, ehkä vähän hidas mutta hyvät pysähdykset.
Ruutu 6 pistettä. Ihme koira löysi ruutuun ja meni justiinsa niin kuin olen opettanut. Super Reksteri! Pisteet hupenivat siittä koska koira meni sinne itsenäisestin enkä itse pysäyttänyt sitä. Plus jouduin antamaan kaksoiskäskyn maahan menossa.
Hyppynouto 7, vino luovutus ja pureskeli kalikkaa.
Metaliesineen noutaminen 6 pistettä. Nopeampi olisi saanut olla ja nuuski kalikkaa ennen kun otti suuhun. Luovutus suora.
Tunnarit 6 pistettä. Dexteri toi oikean minulle!! Jotain sen pieneen päähän jäännyt. Pisteet hupisivat Dexin ronskista tavasta tutkia kapulat. Kävi jopa vieressä olevan teipin tutkimassa. Vähän ollaan tuota liikettä treenattu ja varsinkin sitä että noin vähän aikaa pidän kalikkaa käsissä. Siittä tämä tarkistelu johtui.
Kaukot 5 pistettä. Nätistin koira vaihtoi asentoja. Tosin pari kertaa väärällä tavoin vaihtoi, siittä tuli liikkumista niin paljon että vain 5 pistettä tuli.
Kokonaisvaikutus oli 8 pistettä, ihan siittä johtuen että koira oli rauhaton.

Yhteensä 182, ei se kovin kauvas tuloksesta jäännyt.

Ilmoitan kyllä Dexin seuraaviinkin toko-kokeisiin, eihän sitä voi ensimmäisellä kerralla aina onnistua. Kuitenkin niin monta onnistumista saatiin tämänkin kokeen aikana vaikka ne pisteet eivät päätä huimanneetkaan. Treenataan ahkerastin koko kevät tuota rauhallista tottista.

Totteleekohan Dexteri maanantaina?

Sain tokokoe paikan Dexterille maanantaille. Yllättävän hyvin sillä pysynyt liikkeet päässä vaikka ei olla treenattu. Pitää se kunnolla ennen koetta väsyttää ja itse pysyä mahdollisimman rauhallisena. Käydä vaikka hiihtämässä vähän. Tokko sieltä ykköstulosta tulee mutta käydään katsomassa mikä on koulutuksellinen taso tällä hetkellä. Huomasin treenatessa jos se tekee virheen ja tajuaa sen se menee rauhattomaksi ja alkaa säheltää. Siis pitää saaja pidettyä Dexterillä se mielikuva että hyvin menee koko koesuorituksen ajan.

Pudonneen esineen etsintää

Olen alkanut pojille pikkuhiljaa opettamaan etsintäkokeen pitkänmatkan esinehakua. Olen vain metsätiellä tai polulla ottanut tuota, että koirat tajuavat idean. Matkaa on ollut enemmillään pikkasen päälle 50 metriä. Kun oppivat nytten tuon idean polulla, suoralla sekä kaartuvalla polulla niin sitten sen voisi metsään viedä myös.
Olen joka päivä jotain yrittänyt poikien kanssa värkätä, joko etsintäjuttuja, tottista/tokoa tai haun ilmaisuja. Kyllä nuo pienetkin treenit eteen päin meitä vie ja pojilla kivaa ja mieluisaa puuhaa joka päivä pikkasen.

Hyvän henkivakuutuksen hankkimista...

Ilmoitin itseni ja Dexterin Äänekoskelle kisaamaan 10.3. 7.5 km pitäisi jaksaa hiihtää.
Toiminta suunnitelma on se että käyn mahdollisimman paljon koiran kanssa hiihtämässä pitkiä lenkkejä 9-13 km tai pitempiäkin. Mäkisiä maastoja pitää treenata, että opin tekniikan hiihtää niitä ylös. Ilman koiraa pitää käydä myös hiihtämässä että opin tekniikkaa. Ei tässä parin viikon aikana ihmeitä tehdä mutta jos jotain edes.

Hiihtoa!

En kerkeä edes blogia päivittää kun ladulla suksimassa koko ajan olen vain, tai sitten laiskuutta... Eilen kävin 6 km hiihtämässä Dexterin kanssa, siihen meni se 20 min jälleen. Edellisenä päivänä hiihdin 9 km ja palkkailin koiraa monestin, tähän meni se 40 min. Dex väsähti niin, että meni viimeisen 3 km ravilla. Kait silläkin vähän huono kunto tai mielenkiinto vain loppui kesken.
Pitäisi kokeilla hiihtää se 9 km putkeen ensi viikolla. Jos se menee hirveän nahkeestin niin kait sitä on pakko vain sprintteihin kisaamaan mennä. Ensi viikolla on viimeinen ilmottautuminen Oulun hiihtokisoihin... Voisi sinne mennä katsomaan, että millainen tapaus se on.

Horniksen tottikset

Piti Hornalle tottista ottaa, kun tuntuu että se on niin myttysen oloinen Dexterin ja minun hiihtoharrastuksesta. Sen motivaatio on mukavan korkealla, kun ruoka on pelissä. Nousee melkeen paremmin omassa pihassa, pitää siis jossain muuallakin tottista ottaa niin että päivän eväät siittä saa.
Otin seuraamista pitkällä matkalla, tein täyskäännöksiä aina kun tuli liian eteen, palkkasin oikeasta paikasta.
Täyskäännöksistä pitää tiukempia saaja, raipalla saa ne paremmaksi. Sillä ei tarvi kuin hipasta koiran takapäähän niin kääntää hyvin itseään. Ehkä vähän liikaakin, siihen taas oma jalka eteen niin ei pääse minun taakse kääntymään.
Noutoja olen myös reenannut, alkaa paikka oleen pikkusen parempi. Pitää vahvistella sitä paljon. Elikkäs paljon onnistuneita vahvistuksia, sitten pari puuttumista treenissä. Saa motivaation pidettyä koiralla korkealla.

Mulla loppuu kunto kesken...

Dexterin kanssa taas hiihtolenkki, 6 km tuli hiihdettyä alle 19 min. Vielä pitäisi nopeampaa päästä, itsellä kunto loppuu kesken ja Dexillä mielenkiinto.
Ensi kerralla pitää lyhkäsistä pätkistä palkata vaikka hiihtäisikin pitemmän lenkin, saa Dexin motivaation korkealle. Ylämäissä pitäisi myös palkkailla, saisi niihin koiralle vauhtia. Tuppaa vauhti hiipuun koiralla kun oma vauhti myös hidastuu. Oma kunto tuosa luulisi kasvavan kun perässä räpiköi.

Vauhdin hurmaa ja vaaratilanteita

Kävin sitten ostamassa tällä viikolla uudet kilpasukset että päästään Dexterin kanssa kovaa. No sitähän ollaan sitten päästy niin kovaa että melkeen joka kerta kun käyn hiihtämässä löydän itseni maasta. Kait se sitten on sitä maanläheisyyttä...
Sen päätöksen tein etten enään huonoilla laduilla viitsi hiihtää koska sukset sen pienen omaisuuden maksoivat, itku siinä pääsisi jos ne katkeisivat johonkin juuren mukuraan. Vauhti kun on sen mukaista ettei siinä kerkiä yhtään ennakoimaan.
Seuraava oppi tuli perjantaina kun kävin hiihtämässä koiran kanssa sellaisella ladulla jossa en moneen vuoteen ole hiihtänyt. Vedimme sitten joka mutkat suoraksi ja löysin itseni ladun ulkopuolelta. Sekään ei minua nähtävästin estänyt jatkamasta matkaa. Siinä kohdin pisti vaan miettimään kun tarpeeksi kovassa vauhdissa mutkaan menin ja peukalon teloin niin että itkua väänsin ladulla. Senkin jälkeen kovalla sisulla jatkoimme matkaa. Kun olin kaikki mutkat käynyt tarkistamassa puskan puolelta menikin seuraava kierros mallikaastin. Autolla kun hanskaa yritin kädestä pois niin itku meinasi päästä taas. Käsi oli vain venähtänyt, mutta tuosta oppineena käyn kaikki vieraat ladut katsomassa ensin ilman koiraa. Kantapään kautta kaikki sitten pitää oppia...

Eilen kävin hiihtämässä Dexterin kanssa sujuvastin. 6 km tuli hiihdettyä, siihen meni se 21 minuuttia. Keskinopeus oli 17 km/h ja huippunopeus oli 26.3 km/h. Kertaakaan ei kaaduttu. Dexteri ei kovin kovaa kyllä pinkonutkaan, luuliko kenties ilman palkkaa joutuvansa työskentelemään.
Yllätys-palkkaajana toimi Janne tyynyn kanssa, tuli jälkikäteen paikalle niin oli koiralle täysi yllätys. Parantamisen varaahan tuosa ajassa on paljon mutta tästä on hyvä jatkaa, kyllä ne Dexterinkin huippunopeudet paranevat kun yllätyspalkkoja löytyy paljon eri paikoista.

Hiihtoon hurahtanut

Niinhän siinä kävi sitten että piti uudet sukset käydä ostamassa ettei ole vauhti niistä kiinni enään. Ollaan käyty Dexterin kanssa pari kertaa päivässä hiihtämässä jotain noin 3 km lenkkejä. Ei vieläkään oikeen yhteen hiihto meillä suju ja yleensä sen kerran kaadun ainaskin lenkin aikana. Työtä siis vielä on. Ensimmäinenkin ohitus tuli treenattua eilen, koiran ulkoiluttaja tuli vastaan. Ennen koiraa Dex hidasti ja kohdalla lähti laukkaan. Lisää vaan kilometrejä meille vain niin eiköhän se tästä.
Horna kävi myös kokeilemassa suksimista vähän, ei se mikään tykki ollut. Jos sekin innostuisi tai sitten tulee olemaan vain meidän kuntolaji.

Uusia lajeja

Kolme kertaa olen Dexterin kanssa käynyt hiihtämässä. Ihan lyhkäsiä matkoja ja Dex saanut pallopalkan, Jani huutanut vauhtia Dexiin ladun päässä. Noin 1.5 km kaiken kaikkiaan kerralla. Hyvin lähtee koira alussa. Itse en paljoa ole hiihtänyt, mukana vain roikun ja yritän tasapainoa pitää. Pitemillä matkoilla sitten pääsen muutakin kuin roikkumaan.
Pitää pikku hiljaa matkoja vain pidentää ja vaihtelevia ettei koira koskaan tiedä milloin pääsee palkalle ja pysyy motivaatio korkealla. Siittä en vielä tiedä ollaanko kisoihin astin menossa, mukava vaihteleva harrastus meille näin talvelle. Pysyy kummankin kunto hyvänä.

Onnistuihan se Dexteri tässäkin

Ilmaisuja tänäänkin, Dexteri kävi kierroksilla mutta ilmaisut onnistui sentään. Ainut miinus molemilla koirilla on se että törmäävät innostuksissaan maalimieheen. Tosin tässä tietty se että Jani oli koirille mokkena ja liukkaus teettää sen että kopiksi juoksivat. Ei tietenkään mikään tekosyy. Pitää siihen puuttua tässä kun muut ongelmat saa alta pois.
Voisi Dexterille irtorullalla ottaa ilmaisuja muutaman kerran, tulisi vahvistettua sitä että ottaa rullan mm:n luona ja tuo minulle käteen astin. Sitten myös irtorullalla voisi kontroloida sitä, että kiertää mokken ja pysyy tarpeeksi kaukana.

Hornalle otin ensimmäistä kertaa kiintorullalla. Toi hyvin käteen astin, kun tajusi. Koira niin korkeassa viettitilassa ettei kyenyt kuin säheltämään oikeastaan. Jani auttoi koiraa pistämällä rullan melkeen suuhun astin.
Tällainen ajatus minulla nytten, otan kiintorullalla sen verran ilmaisuja kunnes koira tajua sen olevan ilmaisuväline. Sen jälkeen palaan irtorulliin, tuon koiran tuntien se yrittää varmastin oikoa ja ottaa rullan ennen maalimiestä. Pystyn hyvin kentällä puuttumaan siihen. Jos tuolla saisi sen vahvistuksen että kävisi katsomassa onko irtorullaa ja jossei löydy niin sitten ottaisi kaulasta rullan.

Muistutuksena itselle huomiseksi, koiralle lyhyt liina josta saan ohjattua sitä lähetyksissä. Plus etten käytä kumipäälysteistä liinaa kuin metsässä... Sormet olivat hellänä kun liina luisti sormista enkä saanut yhtään pitoa koiriin. Minulla on 5 metriä pitkä grip-liina, se olisi juuri sopiva ilmaisu-treeneihin.

Tokoa

Kävin Dexterille ottamassa tänään tokoa parkkipaikalla, ihmeen hyvin meni kaikki liikkeet.

Seuraaminen muuten ihan normaalistin mutta en ollut tullut ajatelleeksi, kun vaihan normaalista kävelystä hitaaseen koira luulee sitä pysähdykseski tai jättöliikkeeksi. Aina tehnyt hitaaseen siirtymiset juoksusta, tuon ongelman parissa treenissä purkaa.

Liikeestä istumisessa ei mitään ihmeellistä.

Luoksetulo, ensimmäinen läpijuoksuna ja seuraavan palkkasin maahanmenosta. Pysähdykset oli todella hyvät. Pitää muistaa vahvistaa joskus seisomisen jälkeen luoksetulo. Ei ota kunnon vauhtia välttämättä.

Kaukoliikeet alkaneet parsia ja olen vaatinut koiralta tekemään ne kunnolla. Olen opettanut vaihdot kunnolla, nyt puuttuu enään se vaatiminen ja toistoja jotta liikeestä tulee varma.

Ruutu, voihan jösses se oli HYVÄ! Tosin koira vilkuillut ruutua koko treenin ajan. Pallon olin piilottanut lumeen ruutuun valmiiksi. Kun annoin merkin katsoi hyvin ruutuun. Eteni suoraan ruutuun ja putosi alas käskyn saatua. Palloa tosin ei tonttu löytänyt ensimmäisellä lähetyksellä. Otin sen jälkeen ruutua eri suunnista ja palkkasin kun löysi ruutuun. Olisiko se oppinut jotain? Kysymys kuuluu nyt mitä se on unohtanut...

Ilmaisua!

Pojilla on ilmaisukuuri menossa. Ruoka tulee vain tällä hetkellä hakuilmaisuista.
Hornalle tekee hyvää kun joutuu korkeassa vietissä ilmaisuja tekemään. Nousee todella hyvin kun oma ruoka on pelissä, ainut haitta siinä on se että viskoo rullat minne sattuu. Olen vaatinut sitä tuomaan rullan käteen astin.
Avun olen myös ollut ilmaisuissa antanut, kun ottaa rullan mm:ltä niin kutsun koiran. Välillä kutsu ihan turha koska koira tulee kutsumattakin. Mutta ei varmastikkaan turha apu koiralla tällä hetkellä kerta saattaa jäädä pyörimään palkan toivossa vielä maalimiehen luokse. Jos sille saa tuolla avulla ketjun selväksi pikkuhiljaa
Olen myös parissa treenissä pitänyt Hornalla rullapantaa kaulassa, sekä rulla roikkuen että kiinni ollut koiralla kaulassa. Ei ole vaikuttanut koiraan mitenkään.

Dexterille tullut uutta intoa hakuun, ilmaisuun sillä ei ole paloa ollut oikeastaan koskaan.
Pari ilmaisu-treeniä kun ollaan tehty astui tänään uusi ongelma. On nähtävästin niin innoissaan ruuastaan että menee juoksemiseksi vain koko homma. Ensimmäisen ilmaisun teki niin että juoksi mokken luokse ja kiersi sen palaten luokseni ilmaisematta. Lähetin koiran uudestaan josta koira teki kunnon ilmaisun. Sen jälkeen uudestaan lähetin koiraa ilmaisemaan ja teki uudestaan juoksun mm:lle ja minulle takaisin ottamatta rullaa. Tämän jälkeen tein niin että otin rensselit vähin äänin koiralta pois ja homma loppui siihen. Huomenna otan uudestaan jos sitä keskittymistäkin tulisi koiralle mukaan kun ateria jäi vähäiseksi.

Voih Dexteri...

On se kummallinen otus, kun jotain saan sille opetettua valuu toisesta korvasta ulos opittu. Tokon kanssa taistelen.
Dexillä ehkä kisapaikka tokoon Kannuksessa 14.1, yhdistyksen jäsenet etusijalla, kohta nährään päästiinkö kokeeseen vai tiputtiinko pois. Tosiaan treenaan useammin kuin blogia päivittelen, harmittaa taas kuinka harvoin päivitän tätä.
Tokossa ollaan nytten siinä pisteessä että menen kokeeseen vaikka koira ei valmis olisikaan, se tuppaa vaan olemaan sellainen että toisesta päästä jutut unohtuvat kun toisen saan opetettua. Käydään siis katsomassa millä tasolla ollaan.

Seuraaminen on siinä pisteessä että välillä ääntelee, riippuu niin minusta mihin mielentilaan saan koiran. Tuo ääntely pitää muutenkin saaja pois, sitä työstetään siis kevät.

Paikallaoloa en ole edes testannut, vois ehkä sitä ottaa kerran jos kerkiän ennen koetta. Töissä nytten aika paljon olen.

Liikkeestä istuminen ollut ihmeen hyvä viime aikoina. Ei mikään nopea mutta varma.

Luoksetulo ollut hyvä, nytten on vaan paskiainen alkanut ennakoimaan, siis läpijuoksuja pitää tehdä.
Murheen ryyni ruutu: osannut edetä hyvin ruutuun, paikankin kohtuu hyvin löytänyt. Ei vaan enään hae sitä, asettuu siihen missä luulee olevansa ruudussa. Siis voi olla tolppien ulkopuolellakin. Oli parempi kun eteni ruutuun ja alkoi sielä pyörimään mihin se oli helppo pysäyttää. Siis työtä vaatii lisää.

Tunnarit alkaa jotenkin oleen hahmottunut koiralle, kahtoo ronskistin kalikat läpi ja koskee kaikkiin. Minulle riittää tällä hetkellä että tuo oikean, tuota liikettä voi sitten hioa paremmaksi kun tulee varmemmaksi kyseisessä liikkeessä.

Metaliesineen noutoon en ole paljoa puuttunut, lähtee hyvin, ottaa hyvin, mutta tulee ravin kanssa takaisin. Siihen siis joskus puuttumaan. Sitten tällaista virhettä korjannut pikkasen, näkyy kaikissa noudoissa. Liikkuu kun heitän esineen. Se on myös kevään korjaustyö.

Hyppynoutoa en ole edes ottanut, senkin voisi kokeilla ennen koetta.

Hornalle ottanut pikkasen tokoa, ruutua oikeastaan vain. Keskittynyt Dexteriin enemmän. Horna ollut myös vähän vaisu. Pikku tottiskuuri voisi piristää sitä.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Tämä vuosi on tuloksellisestin ollut hyvä. 5 koulari saatu koirille. Hornalle BH, JK1 ja JK-tulos vielä täysillä maastopisteillä! Tokosta Horna kävi avoimenluokan ykköstuloksen hakemassa.
Horna aloitti agility kisa-uransa, ei yhtään nollaa mutta monta hyvää tulosta tullut. Kaukana ei nolla-tulokset ole olleet.

Dexteri kävi kisailemassa JK3, HK1, IPO2 verran. Piirinmestaruus hopeakin saatiin jäljeltä Dexterille. Yksi nolla-tulos agilitystä ja muitakin tuloksia tullut saatua agiliitelystä.

Hyvät tulokset saatu mutta edelleen ikävä on kova Nicu herraa, ei mitkään tulokset Nicua korvaa kyllä...

 

Ensi vuodelle jos saataisiin se IPO3 hankittua Dexterille, töitä saajaan tehä taas ja kovastin tuloksien eteen.
Vartijankoiran työluvan kun Dexteri suorittaisi. Kuonokoppaa olen netistä katsellut jo vähän. Siinä olisi sitten Dexterin suojelu-ura suoritettu.
Hausta vois tuloksia myös yrittää Dexterille saaja, ainaskin se HK2.
Tokokokeissa tarkoitus voittajaluokka korkata.
Miksei muissakin kokeissa käydä, tosin Dexterin kanssa oppinut sen että ikinä ei kokeisiin mennä vain tuloksia hakemaan. Aina voi sattua tuon koiran kanssa mitä vain.

Hornan olisi tarkoitus syksyllä ipo-kokeisiin viedä ja jäljeltä saaja sille tuloksia.

Mutta senhän näkee sitten mitä vuosi tuo tullessaan, toivottavastin paljon hyviä treenejä ja kisoja.

                                                  Hyvää uutta vuotta kaikille!!