Olen alkanut pojille pikkuhiljaa opettamaan etsintäkokeen pitkänmatkan esinehakua. Olen vain metsätiellä tai polulla ottanut tuota, että koirat tajuavat idean. Matkaa on ollut enemmillään pikkasen päälle 50 metriä. Kun oppivat nytten tuon idean polulla, suoralla sekä kaartuvalla polulla niin sitten sen voisi metsään viedä myös.
Olen joka päivä jotain yrittänyt poikien kanssa värkätä, joko etsintäjuttuja, tottista/tokoa tai haun ilmaisuja. Kyllä nuo pienetkin treenit eteen päin meitä vie ja pojilla kivaa ja mieluisaa puuhaa joka päivä pikkasen.
perjantai 22. helmikuuta 2013
Hyvän henkivakuutuksen hankkimista...
Ilmoitin itseni ja Dexterin Äänekoskelle kisaamaan 10.3. 7.5 km pitäisi jaksaa hiihtää.
Toiminta suunnitelma on se että käyn mahdollisimman paljon koiran kanssa hiihtämässä pitkiä lenkkejä 9-13 km tai pitempiäkin. Mäkisiä maastoja pitää treenata, että opin tekniikan hiihtää niitä ylös. Ilman koiraa pitää käydä myös hiihtämässä että opin tekniikkaa. Ei tässä parin viikon aikana ihmeitä tehdä mutta jos jotain edes.
Toiminta suunnitelma on se että käyn mahdollisimman paljon koiran kanssa hiihtämässä pitkiä lenkkejä 9-13 km tai pitempiäkin. Mäkisiä maastoja pitää treenata, että opin tekniikan hiihtää niitä ylös. Ilman koiraa pitää käydä myös hiihtämässä että opin tekniikkaa. Ei tässä parin viikon aikana ihmeitä tehdä mutta jos jotain edes.
maanantai 18. helmikuuta 2013
Hiihtoa!
En kerkeä edes blogia päivittää kun ladulla suksimassa koko ajan olen vain, tai sitten laiskuutta... Eilen kävin 6 km hiihtämässä Dexterin kanssa, siihen meni se 20 min jälleen. Edellisenä päivänä hiihdin 9 km ja palkkailin koiraa monestin, tähän meni se 40 min. Dex väsähti niin, että meni viimeisen 3 km ravilla. Kait silläkin vähän huono kunto tai mielenkiinto vain loppui kesken.
Pitäisi kokeilla hiihtää se 9 km putkeen ensi viikolla. Jos se menee hirveän nahkeestin niin kait sitä on pakko vain sprintteihin kisaamaan mennä. Ensi viikolla on viimeinen ilmottautuminen Oulun hiihtokisoihin... Voisi sinne mennä katsomaan, että millainen tapaus se on.
Pitäisi kokeilla hiihtää se 9 km putkeen ensi viikolla. Jos se menee hirveän nahkeestin niin kait sitä on pakko vain sprintteihin kisaamaan mennä. Ensi viikolla on viimeinen ilmottautuminen Oulun hiihtokisoihin... Voisi sinne mennä katsomaan, että millainen tapaus se on.
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Horniksen tottikset
Piti Hornalle tottista ottaa, kun tuntuu että se on niin myttysen oloinen Dexterin ja minun hiihtoharrastuksesta. Sen motivaatio on mukavan korkealla, kun ruoka on pelissä. Nousee melkeen paremmin omassa pihassa, pitää siis jossain muuallakin tottista ottaa niin että päivän eväät siittä saa.
Otin seuraamista pitkällä matkalla, tein täyskäännöksiä aina kun tuli liian eteen, palkkasin oikeasta paikasta.
Täyskäännöksistä pitää tiukempia saaja, raipalla saa ne paremmaksi. Sillä ei tarvi kuin hipasta koiran takapäähän niin kääntää hyvin itseään. Ehkä vähän liikaakin, siihen taas oma jalka eteen niin ei pääse minun taakse kääntymään.
Noutoja olen myös reenannut, alkaa paikka oleen pikkusen parempi. Pitää vahvistella sitä paljon. Elikkäs paljon onnistuneita vahvistuksia, sitten pari puuttumista treenissä. Saa motivaation pidettyä koiralla korkealla.
Otin seuraamista pitkällä matkalla, tein täyskäännöksiä aina kun tuli liian eteen, palkkasin oikeasta paikasta.
Täyskäännöksistä pitää tiukempia saaja, raipalla saa ne paremmaksi. Sillä ei tarvi kuin hipasta koiran takapäähän niin kääntää hyvin itseään. Ehkä vähän liikaakin, siihen taas oma jalka eteen niin ei pääse minun taakse kääntymään.
Noutoja olen myös reenannut, alkaa paikka oleen pikkusen parempi. Pitää vahvistella sitä paljon. Elikkäs paljon onnistuneita vahvistuksia, sitten pari puuttumista treenissä. Saa motivaation pidettyä koiralla korkealla.
Mulla loppuu kunto kesken...
Dexterin kanssa taas hiihtolenkki, 6 km tuli hiihdettyä alle 19 min. Vielä pitäisi nopeampaa päästä, itsellä kunto loppuu kesken ja Dexillä mielenkiinto.
Ensi kerralla pitää lyhkäsistä pätkistä palkata vaikka hiihtäisikin pitemmän lenkin, saa Dexin motivaation korkealle. Ylämäissä pitäisi myös palkkailla, saisi niihin koiralle vauhtia. Tuppaa vauhti hiipuun koiralla kun oma vauhti myös hidastuu. Oma kunto tuosa luulisi kasvavan kun perässä räpiköi.
Ensi kerralla pitää lyhkäsistä pätkistä palkata vaikka hiihtäisikin pitemmän lenkin, saa Dexin motivaation korkealle. Ylämäissä pitäisi myös palkkailla, saisi niihin koiralle vauhtia. Tuppaa vauhti hiipuun koiralla kun oma vauhti myös hidastuu. Oma kunto tuosa luulisi kasvavan kun perässä räpiköi.
sunnuntai 3. helmikuuta 2013
Vauhdin hurmaa ja vaaratilanteita
Kävin sitten ostamassa tällä viikolla uudet kilpasukset että päästään Dexterin kanssa kovaa. No sitähän ollaan sitten päästy niin kovaa että melkeen joka kerta kun käyn hiihtämässä löydän itseni maasta. Kait se sitten on sitä maanläheisyyttä...
Sen päätöksen tein etten enään huonoilla laduilla viitsi hiihtää koska sukset sen pienen omaisuuden maksoivat, itku siinä pääsisi jos ne katkeisivat johonkin juuren mukuraan. Vauhti kun on sen mukaista ettei siinä kerkiä yhtään ennakoimaan.
Seuraava oppi tuli perjantaina kun kävin hiihtämässä koiran kanssa sellaisella ladulla jossa en moneen vuoteen ole hiihtänyt. Vedimme sitten joka mutkat suoraksi ja löysin itseni ladun ulkopuolelta. Sekään ei minua nähtävästin estänyt jatkamasta matkaa. Siinä kohdin pisti vaan miettimään kun tarpeeksi kovassa vauhdissa mutkaan menin ja peukalon teloin niin että itkua väänsin ladulla. Senkin jälkeen kovalla sisulla jatkoimme matkaa. Kun olin kaikki mutkat käynyt tarkistamassa puskan puolelta menikin seuraava kierros mallikaastin. Autolla kun hanskaa yritin kädestä pois niin itku meinasi päästä taas. Käsi oli vain venähtänyt, mutta tuosta oppineena käyn kaikki vieraat ladut katsomassa ensin ilman koiraa. Kantapään kautta kaikki sitten pitää oppia...
Eilen kävin hiihtämässä Dexterin kanssa sujuvastin. 6 km tuli hiihdettyä, siihen meni se 21 minuuttia. Keskinopeus oli 17 km/h ja huippunopeus oli 26.3 km/h. Kertaakaan ei kaaduttu. Dexteri ei kovin kovaa kyllä pinkonutkaan, luuliko kenties ilman palkkaa joutuvansa työskentelemään.
Yllätys-palkkaajana toimi Janne tyynyn kanssa, tuli jälkikäteen paikalle niin oli koiralle täysi yllätys. Parantamisen varaahan tuosa ajassa on paljon mutta tästä on hyvä jatkaa, kyllä ne Dexterinkin huippunopeudet paranevat kun yllätyspalkkoja löytyy paljon eri paikoista.
Sen päätöksen tein etten enään huonoilla laduilla viitsi hiihtää koska sukset sen pienen omaisuuden maksoivat, itku siinä pääsisi jos ne katkeisivat johonkin juuren mukuraan. Vauhti kun on sen mukaista ettei siinä kerkiä yhtään ennakoimaan.
Seuraava oppi tuli perjantaina kun kävin hiihtämässä koiran kanssa sellaisella ladulla jossa en moneen vuoteen ole hiihtänyt. Vedimme sitten joka mutkat suoraksi ja löysin itseni ladun ulkopuolelta. Sekään ei minua nähtävästin estänyt jatkamasta matkaa. Siinä kohdin pisti vaan miettimään kun tarpeeksi kovassa vauhdissa mutkaan menin ja peukalon teloin niin että itkua väänsin ladulla. Senkin jälkeen kovalla sisulla jatkoimme matkaa. Kun olin kaikki mutkat käynyt tarkistamassa puskan puolelta menikin seuraava kierros mallikaastin. Autolla kun hanskaa yritin kädestä pois niin itku meinasi päästä taas. Käsi oli vain venähtänyt, mutta tuosta oppineena käyn kaikki vieraat ladut katsomassa ensin ilman koiraa. Kantapään kautta kaikki sitten pitää oppia...
Eilen kävin hiihtämässä Dexterin kanssa sujuvastin. 6 km tuli hiihdettyä, siihen meni se 21 minuuttia. Keskinopeus oli 17 km/h ja huippunopeus oli 26.3 km/h. Kertaakaan ei kaaduttu. Dexteri ei kovin kovaa kyllä pinkonutkaan, luuliko kenties ilman palkkaa joutuvansa työskentelemään.
Yllätys-palkkaajana toimi Janne tyynyn kanssa, tuli jälkikäteen paikalle niin oli koiralle täysi yllätys. Parantamisen varaahan tuosa ajassa on paljon mutta tästä on hyvä jatkaa, kyllä ne Dexterinkin huippunopeudet paranevat kun yllätyspalkkoja löytyy paljon eri paikoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)