Niinhän se menee parempi treeni parempi mieli

Tosiaan  Dexterin-toko treenit menivät hyvin, ruutu löytyi ja koira ei suuremmin marissut treenin aikana. Jos jotain alkoi ääntelee niin kieltäminen riitti ja palkka hiljaa olemisesta. Ruokapalkalla oli koko treenin ajan käytössä. Jos se saisi vireen oikealla tasolle, lelupalkka nostattaa koiran niin ettei kykene toimimaan kunnolla.
Dexteri menee julkisestin seuraavan kerran viihdyttämään ihmisiä 13.4 oleviin toko-kokeisiin. Tämä tokoilu ylemmissä luokissa taitaa olla vain Dexterin hupi laji.
Kaikki liikkeet koirallahan on hallinnassa niin ettei tarvi kuin sitä rauhallista viretilaa hakea ennen koetta.

Agility lapaset?

Okei maksoin itseni taas kipeäksi astin että poijat saivat pitää hauskaa agility kisoissa.
Alkaa tuntua jo todella turhalla mennä omiin kisoihin kun tietää etteivät koirat sielä toimi yhtään. Molemmat käyvät niin kierroksilla että sinkoilevat minne sattuu tai en osaa sitten ohjata niitä kun niissä niin paljon potkua? Tekisi välillä mieli tehdä niistä vain lämpimät lapaset itselle.
Treenin puutostakin tietenkin taas oli havaittavissa. Dexterillä liian helppoja treenejä ja ei ne vaikeet Hornallekaan pahitteeksi olisi.
Pitäisi oikeastaan sellainen agilityn tehokuuri molemmille tehdä, kävisi paljon treenaamassa jotain vaikeita ohjauskuvioita että saisi jotain rotia noihin elukoihin.

Hornan A-rata meni 10 pisteellä.
Kontakti-virhe kun itse en varmistanut tarpeeksi puomin alas tuloa, pitäisi ne kontaktit saaja toimivaksi niin ettei tarvisi niin hirveenä niissä itse hosua.
Viimeinen rima lähti mukaan koiralla kun se kaasuttaa menemään.

B-rata, hylsy.
Jos jotain opin eilen niin se oli se että minun pitää kisoissa ohjata Hornaa sillä ajatuksella että se on nopea. Treeneissä hissukseen kulkeva koira karkaa lapasesta kun kuumuu niin kisoissa muista koirista.
Pitäisi treeneissä saaja se samaan tilaan, elikkä antaa sen katsoa muita koiria niin se nostaa itseään ja pääsisin puuttumaan noihin riman tiputuksiin ja oppisin ohjaamaan nopeaa Hornista.

C-rata, 5 pistettä.
Silloin tein ratasuunnitelman siltä pohjalta että pääsen ohjaamaan koiraa koko ajan edestä, eli ei mitään turhia valsseja koiran edessä. En vain osaa ohjata kun koira kulkee edellä eikä Hornakaan ole tottunut hakemaan esteitä minun takana olessa.
5 pistettä tuli yllätys, yllätys rimasta... Hornan nollat ovat niin pienestä kiinni, tiputtaa rimat todella herkästin jos menen liikaa sen edelle tai käännän sitä esteitten päällä.
Tietääpä mitä treenata taas vaihteeksi.

Dexteri... Dexteri... Kolme rataa ja kaikki hylsyjä...
Ainut mikä erosi Dexterin normi kisasuorituksiin oli että sitä oli mukava ohjata kahdella ensimmäisellä radalla. Minulla on harvoin sellainen tunne että sen kanssa olisi mukavaa, se on aina jotenkin niin työlästä sen kanssa sama mitä tekee.
Tosiaan kaksi ensimmäistä rataa lähti todella hienostin menemään, sitten kun tuli pikkaisen vaikeempi kohta mikä ei Dexterille ihan tuttu minun ohjauksessa ollut niin ampaisi muualle.
Viimeinen rata olikin sitten sitä normaalia Dexiä, teki omia ratoja.
Tuo koira vaatii  niitä hankalia ratoja treeneissä, niitä siis sille suomaan.

Super Dexteri!

Dexterin laji on lytynyt, se on selkeestin eteenpäin kaahottaminen ladulla. Tänään kävimme Dexin kanssa ensimmäisissä valjakkohiihtokilpailuissa. Tavoitteena meillähän oli päästä maaliin ja selvitä hengissä.

Alku viikosta onnistuin loukkaamaan itseni todella pahastin, kiitoksia koirien. Päättivät kokeilla lenkillä keilata minut, hyvinhän se niiltä onnistui. Tulin yläselkä edellä maahan ja en heti ylös päässyt. Tämän ansiosta kaikki meidän hiihto-treenit jäivät välistä, onneksi Anu suostui minun selän hieromaan myös kun koirat vein hierotukseen. Anu katsoi vielä eilenkin selän läpi ja pisti sieltä todella paljon lihaksia ja jänteitä paikoilleen. Tänään selkä kivut eivät hiihtämistä haitanneet, autossa istuminen oli vain tuskaa.
Mitä lähemmäs Äänekoskea tulimme sitä varmempi olin kuolemastani, mäki ylös, mäki alas... Eihän täällä mitään mäkiä ole. Kisapaikalla jännitin aivan hirveästin että pääsenkö edes maaliin astin, muut hiihtäjät vaikuttivat niin hyville että pelkäsin vetäväni todella surkean ajan muihin nähden. Kauhukuvissa näin jo kun minua pyydetään sammuttamaan valot kun maaliin pääsen joskus...
Jossain vaiheessa ajattelin vain kun pääsen lähtemään ja pois tämä kidutus alta. Painun takaisin sinne mistä olen tullutkin ja hiihtelen koiran kanssa vain huvikseni. Meidän lähtö kun alkoi häämöttää pistin sukset jalkaan ja Jani yritti pitää Dexteriä, se oli niin lentoon lähdössä. Toisten koirien perään vonkui ja ei meinannut housuissaan pysyä. Lähtöhetkelläkin muitten koirien perään haaveili vain, minä näin jo itseni lähtöviivalla naama ladussa ja sukset solmussa rämpimässä.
Lähtöviivalla käskin koiran maahan ja se siinä ihmetteli maailmanmenoa nokka vähän joka suuntaan.
Luvan saatuaan Dex pinkaisi heti oikeaan suuntaan minä perässä roikkuen ja yrittäen hiihtää. Meno oli oikeen mukavaa, mäki ylös ja mäki alas. Koira antoi mennä sen minkä jaloistaan pääsi, minä jarrasin alamäissä ja ylämäissä autoin koiraa.
Mutkat oli hyvin merkitty ja sielä oli porukkaa viittomassa oikeaan suuntaa. Dexteri ei piitannut yhtään niistä ja meni todella nätistin mutkat. Minun ei tarvinnut kuin keskittyä kääntymään ja hiihtämään eteen päin.
Yksi alamäki oli jyrkkä ja alhaalla heti u-käännös, siihen tein hallitun kaatumisen. Toinen vaihtoehto olisi ollut se että olisin varmaan vieläkin sielä puskassa tuhannen solmussa suksieni kanssa. Kaaduin niin että sukset olivat heti oikeaan suuntaan, minun ei tarvinnut kuin nousta ja jatkaa matkaa. Dexteri hidasti vain kun olin taas jo jaloillani valmis matkaa jatkamaan. Tämä tuntui ihan mukavalle touhulle kunnes tuli se minun painajainen, ylämäki. Mäki oli jyrkkä ja pitkä, kaksi samantyylistä mäkeä, toinen vielä pitempi. Minun voimien loputtua teputin ylös ja Dexteriä vitutti kun joutui tällaista taakkaa kestämään.
Pääsimme ylös ja matka jatkui, ehkei niin vauhdikkaastin kuin aikasemmin mutta jatkui kuitenkin. Edessä näimme sedän joka sivakoi menemään, sehän Dexteriä innosti vetämään ja sen ohitti todella mallikaastin.
Maalissa Jani huuteli koiraa josta se innostui vetämään mutta melkeen heti meni hämilleen mitä nuo 10 muuta ihmistä on jotka sielä huutavat ja kaannustavat.
Maalissa oltiin ja hengissä! Tuntui siltä kuin olisin 2 tuntia ollut sivakoimassa sitä pirun mäkeä ylös, todellinen aikamme oli 25.35. Dex sai heti kaksi banaania palkaksi.
Suureksi yllätyksekseni emme olleet edes viimeisiä, sijoitus oli 9/11!! Siis se mäki oli muitakin koetellut kuin ainoastaan minua. Olen kyllä niin ylpeä tuosta otuksesta, minun pitää tosissaan alkaa treenaamaan hihtämistä ja erityisestin niitä ylämäkiä. Kun minun hiihto alkaa sujumaan voimme Dexterin kanssa lähteä oikeestin kisaamaan tavoitteellisestin. Kesän aikana minun pitää omaa kuntoa nostaa ja lihaskunto saaja hyväksi.

Saavutimme tänään kyllä Dexin kanssa omat tavoitteet ja ylitimme ne moninkertaisestin...

Kannuksen tokoilut

Vahvastin taas tuntuu siltä että onko Dexteristä tokokoiraksi, tai saati muutenkaan kilpakoiraksi. Tänään kokeissa suurin virhe oli sen rauhattomuus ja se ettei kyenyt keskittymään. En mie vielä kyllä sen kanssa luovuta, meinaan saada rauhaa sen tottikseen ja tokoiluun. Yritän ruualla vain palkita sitä kun tuntuu pallosta kuumuvan niin että se keskittyminen jää toiseksi. Seuraaviin toko-kokeisiin ilmoitan kyllä myös, eihän sitä tiedä miten seuraavissa kokeissa käyttäytyy.
Hienointa tietenkin oli se että Dexteri kykeni kokoomaan itsensä ja tekemään monet liikkeet opitulla tavalla.

Paikallamakuu 6 pistettä. Ajattelin ettei se edes pysy paikalla, niin vouhkona oli kun sen sinne jätin. Kaikki ihanat hajut ja keskittyminen nollassa. Koira pysyi maassa, äänteli kyllä ja nuuski ympäriinsä.
Seuraaminen 6 pistettä. Joo o... Koira haisteli maata ja pyöri ja äänteli. Lopussa kylläkin alkoi seuraamaan, jesss!
Liikeestä istuminen 0, mihin jäi se meidän varma liike?! Seisomaan Dexteri jäi.
Luoksetulo 8 pistettä, sellainen Dexterin normaali suoritus, ehkä vähän hidas mutta hyvät pysähdykset.
Ruutu 6 pistettä. Ihme koira löysi ruutuun ja meni justiinsa niin kuin olen opettanut. Super Reksteri! Pisteet hupenivat siittä koska koira meni sinne itsenäisestin enkä itse pysäyttänyt sitä. Plus jouduin antamaan kaksoiskäskyn maahan menossa.
Hyppynouto 7, vino luovutus ja pureskeli kalikkaa.
Metaliesineen noutaminen 6 pistettä. Nopeampi olisi saanut olla ja nuuski kalikkaa ennen kun otti suuhun. Luovutus suora.
Tunnarit 6 pistettä. Dexteri toi oikean minulle!! Jotain sen pieneen päähän jäännyt. Pisteet hupisivat Dexin ronskista tavasta tutkia kapulat. Kävi jopa vieressä olevan teipin tutkimassa. Vähän ollaan tuota liikettä treenattu ja varsinkin sitä että noin vähän aikaa pidän kalikkaa käsissä. Siittä tämä tarkistelu johtui.
Kaukot 5 pistettä. Nätistin koira vaihtoi asentoja. Tosin pari kertaa väärällä tavoin vaihtoi, siittä tuli liikkumista niin paljon että vain 5 pistettä tuli.
Kokonaisvaikutus oli 8 pistettä, ihan siittä johtuen että koira oli rauhaton.

Yhteensä 182, ei se kovin kauvas tuloksesta jäännyt.

Ilmoitan kyllä Dexin seuraaviinkin toko-kokeisiin, eihän sitä voi ensimmäisellä kerralla aina onnistua. Kuitenkin niin monta onnistumista saatiin tämänkin kokeen aikana vaikka ne pisteet eivät päätä huimanneetkaan. Treenataan ahkerastin koko kevät tuota rauhallista tottista.

Totteleekohan Dexteri maanantaina?

Sain tokokoe paikan Dexterille maanantaille. Yllättävän hyvin sillä pysynyt liikkeet päässä vaikka ei olla treenattu. Pitää se kunnolla ennen koetta väsyttää ja itse pysyä mahdollisimman rauhallisena. Käydä vaikka hiihtämässä vähän. Tokko sieltä ykköstulosta tulee mutta käydään katsomassa mikä on koulutuksellinen taso tällä hetkellä. Huomasin treenatessa jos se tekee virheen ja tajuaa sen se menee rauhattomaksi ja alkaa säheltää. Siis pitää saaja pidettyä Dexterillä se mielikuva että hyvin menee koko koesuorituksen ajan.