maanantai 18. kesäkuuta 2012

Peltoa, peltoa...

Kävin eilen ensimmäistä kertaa tälle vuotta pellolla jäljellä, laiska minä...
Meni niin perseelleen kun olla ja voi olla jälki Dexin kanssa, en sen jälkeen viittinyt Hornalle laisinkaan jälkeä talloa.
Alussa tappelin jo koiran kanssa ennen kun jäljelle asti päästiin, koira tiesi minne mennään ja sitä tekemisen meininkiä koiralla yleensä enemmän entä sitä osaamista... Ajattelinkin ettei koiraan vaikuta alun tappelut mitenkään kun lähti niin nätistin ajaamaan, eihän se ekassa suorassa näkynytkään mutta kun sinne kulmaan tultiin jotka Dexille muutenkin hankalia alkoi tappelu. Sen jälkeen meni epävarmaksi ja minä lahjakkaastin painostin koiraa ajamaan ihan koiran takana. Kolmas suora meni hyvin mutta esineen jätti kun niin tarkkaan sitä jälkeä ajoi.
Loppu menikin sitten ihan taisteluksi, jätin pallon koiralle jäljen päähän ja ruokaa joka askeleelle että pystyn vaatia koiraa jäljestämään. Sainhan minä joo vaatia ja koira meni jo niin epävarmaksi touhusta että lopetti jäljestämisen. Sain sitten askel askeleelta houkutella sitä jäljestämään.
Hyvä minä...

Kävin tänään sitten pikku jäljen ajamassa koiralla, yksi kulma vaan. Todella lyhkäsellä nurmella. Se ajaa parhaiten kyllä todella lyhyellä heinällä, pitäisi pitkällä heinällä ja mullalla käydä jäljestämässä.
Tänään meni kun unelma, jätin ne alku tappelut tappelematta ja ajoin 2-3 metrin päässsä koirasta. Kylvin paljon ruokaa jäljelle eilisen takia. Ajoi keskittyneestin häntä alhaalla, ainut että kulmassa häntä alko viuhoon kun on niin onnessaan kun löytää sen jäljen uudestaan. Niitä kulmia pitäis paljon ajaa että sais siihen varmuutta eikä säheltäis tuolleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti