sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Agility lapaset?

Okei maksoin itseni taas kipeäksi astin että poijat saivat pitää hauskaa agility kisoissa.
Alkaa tuntua jo todella turhalla mennä omiin kisoihin kun tietää etteivät koirat sielä toimi yhtään. Molemmat käyvät niin kierroksilla että sinkoilevat minne sattuu tai en osaa sitten ohjata niitä kun niissä niin paljon potkua? Tekisi välillä mieli tehdä niistä vain lämpimät lapaset itselle.
Treenin puutostakin tietenkin taas oli havaittavissa. Dexterillä liian helppoja treenejä ja ei ne vaikeet Hornallekaan pahitteeksi olisi.
Pitäisi oikeastaan sellainen agilityn tehokuuri molemmille tehdä, kävisi paljon treenaamassa jotain vaikeita ohjauskuvioita että saisi jotain rotia noihin elukoihin.

Hornan A-rata meni 10 pisteellä.
Kontakti-virhe kun itse en varmistanut tarpeeksi puomin alas tuloa, pitäisi ne kontaktit saaja toimivaksi niin ettei tarvisi niin hirveenä niissä itse hosua.
Viimeinen rima lähti mukaan koiralla kun se kaasuttaa menemään.

B-rata, hylsy.
Jos jotain opin eilen niin se oli se että minun pitää kisoissa ohjata Hornaa sillä ajatuksella että se on nopea. Treeneissä hissukseen kulkeva koira karkaa lapasesta kun kuumuu niin kisoissa muista koirista.
Pitäisi treeneissä saaja se samaan tilaan, elikkä antaa sen katsoa muita koiria niin se nostaa itseään ja pääsisin puuttumaan noihin riman tiputuksiin ja oppisin ohjaamaan nopeaa Hornista.

C-rata, 5 pistettä.
Silloin tein ratasuunnitelman siltä pohjalta että pääsen ohjaamaan koiraa koko ajan edestä, eli ei mitään turhia valsseja koiran edessä. En vain osaa ohjata kun koira kulkee edellä eikä Hornakaan ole tottunut hakemaan esteitä minun takana olessa.
5 pistettä tuli yllätys, yllätys rimasta... Hornan nollat ovat niin pienestä kiinni, tiputtaa rimat todella herkästin jos menen liikaa sen edelle tai käännän sitä esteitten päällä.
Tietääpä mitä treenata taas vaihteeksi.

Dexteri... Dexteri... Kolme rataa ja kaikki hylsyjä...
Ainut mikä erosi Dexterin normi kisasuorituksiin oli että sitä oli mukava ohjata kahdella ensimmäisellä radalla. Minulla on harvoin sellainen tunne että sen kanssa olisi mukavaa, se on aina jotenkin niin työlästä sen kanssa sama mitä tekee.
Tosiaan kaksi ensimmäistä rataa lähti todella hienostin menemään, sitten kun tuli pikkaisen vaikeempi kohta mikä ei Dexterille ihan tuttu minun ohjauksessa ollut niin ampaisi muualle.
Viimeinen rata olikin sitten sitä normaalia Dexiä, teki omia ratoja.
Tuo koira vaatii  niitä hankalia ratoja treeneissä, niitä siis sille suomaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti