Hirvikoira!

Viime viikonloppuna Dexteri kävi nuuskimassa Mejäkokeessa AVO2 tuloksen pisteillä 37. Oli ainut ei metsästysrotuinen koira kokeessa. Itsellä ei mitään suurta hinkua kokeisiin jäänyt. Olisko johtunut siittä ettemme pääse nousemaan Dexterin kanssa voittajaluokkaan koskaan. Raskas viikonloppu itselle, koiralle ei niinkään.

Lauantai päivä alkoi klo 12.00 ja kokoonnuimme jakamaan jäljet. Minä ja Jani pääsimme polkemaan voittajaluokan jäljen kokeneemman pariskunnan kanssa. Meillä meni päälle 2 tuntia tehdä yksi jälki, johtuen tietenkin että emme osanneet Janin kanssa mitään. Onneksi olin piilomerkannut jäljen todella hyvin, koska heti kun jälki oli tehty alkoi kaatosade. Osa lapuista lähti irti. Oli itselle paljon helpompi opastaa seuraavana päivänä tuomaria jäljellä, kun oli niin hyvin merkitty jälki.

Seuraava päivä alkoi 7.30 aamupalalla. Tosiaan kokeissa sai erillistä maksua vastaan syödä, kiva idea. Oli aamupala ja lämmin ruoka. Siittä lähdin opastamaan tuomaria jäljellä, harmiksi koirakko ei selvinnyt jäljen loppuun asti. Mutta tästä tajusin kuinka tärkeää on oikeesti merkata jälki kunnolla. Lähdimme Janin kanssa purkamaan tämän jäljen. Olimme kuin uitettuja koiria, kun märässä metsässä tarralaput olimme keränneet pois. Tässä lajissa korostuu kunnon vaatetus, ehdottomastin hyvät kengät ja vaatteet. Vaihtovaatteetkin olivat tarpeellisia.
Sen jälkeen monta tuntia vain odottelua ja odottelua. Meillä oli viimeinen jälki Dexterin kanssa.

Meidän vuoron koittaessa tuomari vähän aikaa Dexteriä katsottuaan kysyi minkä ikäinen se on. Vastattuani sen melkeen 7 vuotta olevan totesi luulleen sitä pennuksi...
Dexteri lähti innokkaastin jäljestämään, koko ajan se töitä teki. Välillä tarkisteli useampaankin otteeseen jäljen suuntaa, pyöri ja hyöri mutta koko ajan tosiaan töitä tehden. Ensimmäisen makauksen vain nopsaa vilkaisi ja lähti heti jäljestämään oikeeseen suuntaan. Toisen makauksen merkkasi kunnolla nuuskimalla sitä ja lähti siittä jäljestämään. Jossain vaiheessa Dex lähti omiaan jäljestämään, ehkä marjastaja. Tuomari meidät ohjasi takaisin jäljelle josta Dexteri jatkoi tyytyväisenä jäljestämistä. Kaadolle tuli vähän takakautta, meni kait vierestä ohi ja palasi hajun saatuaan. Onnessaan Dexteri alkoi hirven jalkaa kaluamaan kunnes se pois siltä otettiin. Pettymys oli suuri koiralla, lohdukkeeksi annoin kotona sille harjoitus jalan.
Itse olin todella tyytyväinen koiraan, kun pari viimeisintä harjoitusjälkeä meni todella huonosti. Onni meinasi muuttua itkuksi, kun tuomari totesi että jälki oli todella törkeästin avomerkattu. Kysyin että mitä se auttaa vaikka merkkejä olisi kuinka paljon, kun en saa koiraa ohjata jäljellä. Tämäkin oli kait tuomarin näkemys vain. Onneksi kuiteskin tulos hyväksyttiin ja Dexteri sai pitää pisteensä jotka oli nuuskinut metsästä.

Palkintojen jakokin oli uudenlainen kokemus, kaikkien arvostelut luettiin ääneen. Sain itselle kopion tuomarin arvostelusta. Kyllä me vielä uudestaan tällaisiin kokeisiin menemme. Ensi vuonna taas.

Lauantaina saamme jännittää sitten rodunomaisissa kokeissa...